Hedelmöityshoitoa kaikille

Uutena asiana on viime aikoina noussut mahdollisuus ”säilyttää hedelmällisyys” pakastamalla myös terveiden naisten munasoluja ei-lääketieteellisistä tai sosiaalisista syistä.

Hedelmällisyyden säilyttäminen pakastamalla sukusoluja, alkioita ja munasarjakudosta on pitkään ollut kehittyvä ala hedelmöityshoidoissa. Kohderyhmänä ovat ennen kaikkea syöpäpotilaat, joiden hedelmällisyys on pyritty suojaamaan ennen solunsalpaaja- tai sädehoitoja.

Uutena asiana on viime aikoina noussut mahdollisuus ”säilyttää hedelmällisyys” pakastamalla myös terveiden naisten munasoluja ei-lääketieteellisistä tai sosiaalisista syistä. Tätä sosiaalista indikaatiota kutsutaan ennakoivaksi munasolupakastukseksi.

Nykyään lasten saaminen siirtyy monesta eri syystä yhä myöhäisempään vaiheeseen. Jos puoliso ei tunnu löytyvän ajoissa, munasolujen pakastus voi olla varteenotettava vaihtoehto säilyttää raskauden mahdollisuus tulevaisuudessa.

Pakastuksen historiaa

Siittiöiden pakastus:

Sukusolujen pakastus ei ole mikään uusi ilmiö. Siittiöitä on pakastettu 1950-luvulta saakka. Menetelmänä on ollut niin sanottu hidas pakastus (slow freezing), jossa kylmänsuoja-ainekäsittelyn jälkeen siittiöiden lämpötila lasketaan ensin hitaasti –150 celsiusasteeseen ja sen jälkeen nopeasti –196 celsiusasteeseen, eli kudos siirretään nestemäiseen typpeen. Ensimmäiset pakastetuilla siittiöillä alkaneet raskaudet ja synnytykset raportoitiin vuonna 1954.

➤ Alkioiden pakastus

Koeputkihedelmöityshoitojen (IVF) yhteydessä ruvettiin onnistuneesti pakastamaan alkioita 1980-luvulla. Siirtämällä kohtuun yksi alkio kerrallaan ja pakastamalla loput hyvänlaatuiset alkiot on voitu huomattavasti pienentää koeputkihedelmöityshoitoon liittyvää monisikiöisen raskauden riskiä. Vuonna 2011 oli 40 prosenttia kaikista Suomessa syntyneistä IVF-lapsista saanut alkunsa pakastetuista ja sulatetuista alkioista.

Munasarjakudoksen pakastus

Munasarjakudoksen pakastuksen osalta kehitys on ollut hidasta, ja ensimmäinen lapsi syntyi pakastettujen ja sulatettujen munasarjakudospalojen autotransplantaation jälkeen vuonna 2004.

Vaikka tutkimustoiminta alalla on hyvin aktiivista, on toistaiseksi maailmalla syntynyt vain 35 lasta tällä menetelmällä (Yding Andersen, Claus, henkilökohtainen tiedonanto).

Munasolupakastus

Ensimmäinen onnistunut munasolupakastus johti lapsen syntymään jo vuonna 1986. Menetelmänä oli munasolujen hidas pakastus, joka verrattuna siittiö- ja alkiopakastuksen tuloksiin osoittautui tehottomaksi munasolujen kohdalla.

Munasolut ovat siittiöitä herkempiä pakastuksen aiheuttamille vaurioille muun muassa isomman koon ja suuremman nestepitoisuuden vuoksi.

Vuoteen 2009 mennessä oli maailmalla syntynyt runsaat 500 lasta tällä menetelmällä. Vasta sen jälkeen kun munasolujen vitrifikaatio (lasittaminen) otettiin käyttöön, on kehitys alalla nopeutunut. Ensimmäinen lapsi vitrifioidusta munasolusta syntyi vuonna 1999.

Vitrifikaatiossa käytetään erittäin suuria pitoisuuksia kylmänsuoja-aineita, ja munasolut siirretään pakastusliuoksessa suoraan nestemäiseen typpeen. Vitrifikaatiossa ei muodostu jääkiteitä, jotka sulatuksen yhteydessä vaurioittaisivat solun rakennetta.

Munasolut selviytyvät pakastuksesta paremmin ja hedelmöittyminen sulatuksen jälkeen onnistuu useammin vitrifikaation kuin hitaan pakastuksen jälkeen. Suomessa ei ole vielä syntynyt yhtään lasta munasoluvitrifikaation jälkeen, ja maailmassa tällä menetelmällä on syntynyt arviolta 6 000 lasta (Copperman, Alan B., henkilökohtainen tiedonanto).

Synnyttäjien ikä nousee

Syyt lasten hankinnan lykkäämiseen ovat monenlaisia, kuten kouluttautuminen, uraputki, taloudellinen tilanne tai toive saada harrastaa ja matkustaa vapaa-aikana. Monelle tuntuu myös olevan ongelmallista löytää se partneri, jonka kanssa olisi mahdollista perustaa perhe.

Länsimaissa sekä ensisynnyttäjien keski-ikä että yli 35-vuotiaiden naisten osuus kaikista synnyttäjistä on ollut nousussa viimeisen 10 vuoden aikana.

Euroopan alueella yli 35-vuotiaiden synnyttäjien osuus kaikista synnyttäjistä oli 19,7 prosenttia vuonna 2010. Myös Suomessa vanhempien synnyttäjien määrä on ollut kasvussa ja oli 19,5 prosenttia vuonna 2012.

Alueellisesti tarkasteltuna 35 vuotta täyttäneiden synnyttäjien osuus oli suurin Ahvenanmaalla (24 %) sekä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä (23 %).

Hedelmällisyys heikkenee iän myötä

Naisen hedelmällisyyden ajanjakso on lyhyt ja päättyy noin 10 vuotta ennen menopaussia. Vaikka naisten elinikä on pidentynyt, menopaussi-iässä ei ole vastaavasti todettu kasvua. Munarakkuloiden lukumäärä alkaa vähentyä jo sikiökauden aikana, ja ilmiö kiihtyy tasaista tahtia kohti menopaussi-ikää.

Tyttösikiöllä on maksimimäärä munarakkuloita raskausviikolla 18–20, jolloin munasarjassa on keskimäärin 300 000 primordiaalista munarakkulaa (vaihteluväli 35 000–2 500 000).

Sen jälkeen munarakkulat alkavat hitaasti vähentyä; naisen ollessa 25-vuotias eli parhaimmassa lasten saamisiässä määrä on keskimäärin 65 000 ja 35 vuoden iässä enää keskimäärin 16 000. Naisen vaihdevuosi-iän ja sikiöaikaisen munarakkuloiden määrän välillä on keskinäinen riippuvuus.

Vaihdevuosi-ikä on noin 50 vuotta, jos naiselle on sikiöaikana muodostunut 300 000–500 000 primordiaalista munarakkulaa. Jos alkumunarakkuloita on lähtökohtaisesti keskimääräistä vähemmän, vaihdevuodet tulevat aikaisemmin.

Paljon referoidussa laajassa tutkimuksessa todettiin, että jos raskausyritys alkaa vasta 35–39 vuoden iässä, kolmasosa naisista ei tule koskaan saamaan omaa biologista lasta. Tuoreessa tanskalaistutkimuksessa pienestä naiskohortista todettiin, että 78 prosenttia 35–40-vuotiaista naisista tuli raskaaksi vuoden yrittämisen jälkeen.

Paljonko munasoluja pakkaseen ja missä iässä?

Montako munasolua pitäisi ennakoivasti pakastaa, jotta määrä riittäisi lapsen saamiseen tulevaisuudessa?

Tavanomaisesta koeputkihedelmöityshoidosta tiedämme, että parhaimmat raskaustulokset saavutetaan jos munarakkulapunktiossa saadaan kerätyksi 15 munasolua.

Lapsen saannin todennäköisyys kuitenkin vähenee naisen iän myötä siten, että naisen ollessa nuori 40 prosenttia koeputkihedelmöityksistä onnistuu, mutta vain 27 prosenttia, jos hän on 38–39-vuotias.

Samalla tavalla todennäköisyys saada lapsi vitrifioiduilla (lasitettu) munasoluilla vähenee naisen iän myötä. Tutkimusten perusteella munasolujen pakastusajankohdaksi suositellaan alle 35 vuoden ikää. Optimaalinen ikä munasolupakastukselle voisi olla 23–30 vuotta.

Yli 35-vuotiaan naisen munasoluja kannattaa pakastaa ainoastaan, jos hänellä on ikäänsä nähden poikkeavan hyvä munarakkulavaranto, jolloin on odotettavissa hyvä vaste munasarjastimulaatiolle.

Ikä ja synnyttäjän riskit

Monenlaiset raskaudenaikaiset ja synnytykseen liittyvät komplikaatiot sekä prenataaliset riskit lisääntyvät äidin ollessa iäkkäämpi synnyttäjä. Varsinkin istukkakomplikaatioiden määrä ja sektiofrekvenssi kasvavat äidin iän myötä. Ennenaikainen synnytys ja lapsen kohdunsisäiset kasvuhäiriöt lisääntyvät.

On toisaalta syytä muistaa, että Suomessa 35–43-vuotiaiden naisten hedelmöityshoidot luovutetuilla munasoluilla ovat hyvin yleisiä. Näissä lahjamunasoluraskauksissa ovat sekä obstetriset komplikaatiot, kuten pre-eklampsia että syntyneiden lasten ennenaikaisuuden ja pienipainoisuuden riskit, tilastollisesti yleisempiä kuin tavanomaisella koeputkihedelmöityksellä käynnistyneissä raskauksissa.

Täten omien aiemmin pakastettujen muna­solujen käyttö voisi olla turvallisempi vaihtoehto raskauden kulun kannalta hiukan iäkkäämmälle naiselle. Kokemuksia siitä, minkä ikäisinä naiset mahdollisesti haluavat käyttää omia pakastettuja munasolujaan ei toistaiseksi ole.

Lasten terveys

Tietoa lasten terveydentilasta munasolupakastuksen jälkeen on vain vähän ja pitkäaikaisseurantatutkimukset puuttuvat toistaiseksi kokonaan. Useimmissa raporteissa on vain lyhyt maininta, että lapset ovat syntyneet terveinä.

Tähän mennessä julkaistuissa seurantatutkimuksissa on todettu, että munasolupakastuksen tuloksena syntyneiden lasten epämuodostumien osuus on sama kuin spontaaniraskauksissa.

Vitrifioiduista munasoluista kehittyneissä 5–6 päivän ikäisissä alkioissa aneuploidia­riskin ei ole todettu olevan suurentunut tuoreista muna­soluista syntyneisiin alkioihin verrattuna.

Kokemukset muista maista

Suomessa ei ole toistaiseksi tutkittua tietoa siitä, mitä hedelmällisessä iässä olevat naiset itse ajattelevat mahdollisuudesta pakastaa munasolujaan ennakoivasti. Belgiassa tehty kyselytutkimus 21–40-vuotiaille naisille osoitti, että kolmasosa vastanneista oli kiinnostunut ennakoivasta munasolupakastuksesta.

Belgiassa on naisille ollut jo muutaman vuoden mahdollisuus ei-lääketieteelliseen munasolujen pakastamiseen. Tavallisimmat syyt ovat olleet tarve saada vakuutus hedelmättömyyden varalle, halu saada lisäaikaa partnerin löytämiseen, halu tehdä kaikkea mahdollista jotta hedelmällisyys olisi tulevaisuudessa optimaalinen sekä tarve vähentää stressiä partnerin löytämiseen. Seurantatutkimuksessa yksikään nainen ei katunut munasolujen pakastusta.

Eettiset näkökohdat

Länsimaisessa arvomaailmassa on pidetty tärkeänä vapautta päättää lapsen saamisen ajankohdasta ja partnerista. Miehet ovat jo pitkään voineet pakastaa siittiöitä ei-lääketieteellisistä syistä, esimerkiksi ennen sterilisaatiota.

Sukupuolten tasa-arvon näkökulmasta tuntuu hienolta, että sama mahdollisuus on nyt avautumassa naisille. Yksin elävät naiset, jotka eivät vielä ole löytäneet puolisoa, saavat lisäaikaa kumppanin etsimiseen. Lisäksi myös jotkut parisuhteessa olevat naiset voivat hyödyntää tätä mahdollisuutta tulevaisuutta ajatellen, jos nykyisessä suhteessa lapsen saaminen ei jostakin syystä ole mahdollista.

Toiminta on myös kyseenalaistettu yhteiskuntapoliittisilla argumenteilla. Miksi keksiä lääketieteellinen ratkaisu asiaan, joka on pohjimmiltaan sosiaalinen ongelma? Eikö olisi järkevämpää tukea nuoria taloudellisesti yhdistämään opiskelua ja perheen perustamista ajoissa.

Syyt perheen perustamisen lykkäämiseen ovat kuitenkin hyvin moninaiset, ja usein elämäntilanne ei ole oikea lasten saamiseen kuin vasta myöhemmin. Sopivan partnerin löytäminen on monelle myös osoittautunut vaikeaksi. Nykytilanteessa moni yli 35-vuotias nainen hakeutuu itsellisenä naisena hedelmöityshoitoon luovutetuilla siittiöillä, koska pelkää että elämänkumppani ei tule löytymään hedelmällisen ajanjakson aikana.

Asiallinen neuvonta ja informointi hoidon epävarmuustekijöistä ovat ensiarvoisen tärkeitä, jotta naiselle syntyy realistinen kuva hoidon onnistumismahdollisuuksista ja rajoituksista. On syytä pitää mielessä, ettei ole olemassa takeita siitä, että munasolut kestävät pakastuksen tai että niistä joskus syntyisi lapsi.

SFY:n kannanotto ja yhteenveto

Suomen Fertiliteettiyhdistyksessä (SFY) perustettiin vuonna 2012 työryhmä, jonka tarkoituksena oli luoda ennakoivalle munasolupakastukselle hyvän toimintatavan suositukset. Työryhmään kuului lääkäreitä, biologeja ja psykologeja sekä julkiselta että yksityiseltä sektorilta.

Työryhmä oli yksimielinen siitä, että ennakoivalle munasolujen pakastusmahdollisuudelle ei tulisi asettaa esteitä.

Viime vuodesta alkaen yksityisillä hedelmöitysklinikoilla naisilla on ollut mahdollisuus pakastaa munasolujaan ennakoivasti. Hoito maksaa noin 2 000–3 000 euroa hoitokiertoa kohden ja sen päälle tulevat lääkekustannukset 500–1 000 euroa.

Naiset maksavat kaikki nämä kustannukset itse saamatta mitään korvauksia. Siinä vaiheessa, kun munasoluja aiotaan käyttää, hoitopäätös tehdään hedelmöityshoitolain mukaisesti. Munasolujen sulattamisesta ja hedelmöittämisestä, alkioiden viljelystä sekä alkionsiirrosta aiheutuvat lisäkustannukset nousevat helposti yli 1 000 euron.

Suomessa on toistaiseksi vain yksittäisiä naisia, jotka ovat päätyneet munasolujen pakastamiseen. Kokemukset Belgiasta osoittavat, että ainoastaan puolet naisista joiden munasoluja pakastetaan, ajattelevat että he tulevat koskaan niitä tarvitsemaan.

Tulevaisuus näyttää, miten toiminta mahdollisesti laajenee Suomessa ja kuinka paljon naiset tulevat käyttämään ennakoivasti ­pakastettuja munasoluja.

Tiivistys

➤ Ennakoiva pakastus tarkoittaa munasolujen talteenottoa nuorella iällä hedelmällisyyden ­säilyttämiseksi.

➤ Munasolujen pakastusmahdollisuudet ovat viime vuosina parantuneet nopeasti.

➤ Munasolujen pakastusta suositellaan tehtäväksi ennen 35 vuoden ikää.

➤ Talteenottoa varten voidaan tarvita 2–3 hormonistimulaatiota, jotta munasoluja saadaan riittävästi raskautta ajatellen.

➤ Syntyneet lapset ovat olleet terveitä, mutta pitkäaikaisseurannan tulokset puuttuvat.

➤ Ei-lääketieteellisestä syystä tehtävä munasolupakastus on nykyisin tarjolla yksityisillä hedelmöitysklinikoilla, ja naiset maksavat itse kaikki hoidon kustannukset.

Julkaistu Lääkärilehdessä 23/14. Alkuperäinen artikkeli kirjallisuusviitteineen liitteessä.

Kirjoittanut:
Viveca Söderström-Anttila
LT, dosentti, apulaisylilääkäri
Väestöliiton Helsingin lapsettomuusklinikka

Kuva:
Panthermedia