Iäkkäiden oireet jäävät helposti huomaamatta

Oireiden määrä oli yhteydessä kaatumisiin, sairaalaan joutumisiin, toiminnanvajauksiin, laitokseen joutumisiin ja kuolleisuuteen.

Yhdysvalloissa tutkittiin suuressa etenevässä seurantatutkimuksessa, mikä on oireiden ja niiden yhdistelmien esiintyvyys eri ikäisillä ikääntyneillä. Tutkittavista kerättiin vuosittain tiedot vuosina 2011–2017.

Tutkittavista 25 prosenttia oli oireettomia. Yhdestä oireesta kärsi 27 prosenttia, kahdesta 21 prosenttia, kolmesta 14 prosenttia ja neljästä tai useammasta 14 prosenttia. Oire­kuorma oli yhteydessä ikääntymiseen niin, että oireettomien osuus väheni iän karttuessa. Kuitenkin 90 vuotta täyttäneistäkin 17 prosenttia oli oireettomia.

Kipu oli yleisin oire; siitä kärsi 53 prosenttia tutkittavista. Seuraavaksi yleisimmät olivat uupumus (44 prosenttia), unettomuus (27 prosenttia), hengenahdistus (20 prosenttia), depressio (15 prosenttia) ja ahdistuneisuus (13 prosenttia). Kipu ja uupumus olivat yleisin oireyhdistelmä (32 prosenttia).

Naisilla oli oireita useammin kuin miehillä. Oireet olivat yleisempiä myös etnisillä vähemmistöillä, vähemmän koulutetuilla, tupakoitsijoilla, vähän liikkuvilla ja lihavilla. Sairauksien määrä ja kognition heikkeneminen olivat yhteydessä oireiden esiintymiseen.

Oireet eivät näy päällepäin, mutta niillä voi olla suuri merkitys ihmisen elämänlaadulle, ja ne myös määrittävät terveyspalveluihin hakeutumista. Oireet johtavat usein myös toisiin oireisiin, esimerkiksi kipu unettomuuteen ja masennukseen.

Oireiden määrä ennakoi seurannassa heikompaa puristusvoimaa, kävely­nopeutta ja toiminnanrajoitteita. Oireiden määrä oli yhteydessä myös kaatumisiin, sairaalaan joutumisiin, toiminnanvajauksiin, laitokseen joutumisiin ja kuolleisuuteen.

Jo yksi oire lisäsi seurannassa sairaalaan joutumisen riskiä ja kuoleman riskiä verrattuna oireettomiin. Neljän tai useamman oireen yhdistelmällä riski joutua sairaalaan oli vielä suurempi, samoin kuin kuoleman riski.

Vanhuus ei useimmiten tule yksin. Yksinkertainen ja systemaattinen ­oireiden aktiivinen kysyminen kannattaisi perusterveydenhuollossa, jotta ongelmiin päästäisiin puuttumaan varhain. Kokonaisvaltaiseen geriatriseen arviointiin se kuuluu, mutta se tapahtuu usein turhan myöhään.

Lähde: Patel KV ym. Symptom burden among community-dwelling older adults in the United States. J Am Geriatr Soc 2019;67:223–31.

Kirjoittaja
Kaisu Pitkälä

Kuva
Fotolia

Artikkeli on julkaistu alun perin Lääkärilehdessä 14/2019.