Kananmunat ja ruokavalion kolesteroli lisäävät sydän- ja verisuonitapahtumia

Kananmuna on hyvä proteiinin lähde, mutta yksi keltuainen sisältää noin 230 mg kolesterolia.

Kananmunien ja ravinnon kolesterolin yhteydestä sydän- ja verisuonisairauksiin sekä kokonaiskuolleisuuteen on kiistelty. Laajassa amerikkalaistutkimuksessa kolesterolipitoinen ruokavalio ja kananmunien nauttiminen olivat yhteydessä suurentuneeseen sydän- ja verisuonitapahtumien riskiin ja kokonaiskuolleisuuteen.

Aineisto koottiin yhdistämällä tiedot kuudesta kohortista. Tutkittavia kertyi 29 615, heistä 45 prosenttia miehiä. Alkutilanteessa tutkittavien keski-ikä oli 52 vuotta ja mediaaniseu­ranta-aika oli 17,5 vuotta. Ruokavaliota kartoitettiin kyselylomakkein. Seurantajakson aikana todettiin 5 400 sydän- ja verisuonitapahtumaa (sepelvaltimotauti, aivohalvaus, sydämen vajaatoiminta, muu sydän- ja verisuonisairauskuolema). Kaikkiaan tutkittavista kuoli 6 132.

Jokaista päivittäin ravinnosta saatua 300 mg:n kolesterolimäärää kohti sydän- ja verisuonisairauden riski kasvoi 3,24 prosenttia ja kokonaiskuolleisuus lisääntyi 4,43 prosenttia. Vastaavasti jokaista puolikasta kananmunaa kohden riskit lisääntyivät 1,11 prosenttia ja 1,93 prosenttia. Yhteys ruokavalion kolesterolin ja sydän- ja verisuonitapahtumien välillä oli riippumaton syödyn rasvan määrästä ja ruokavalion laadusta. Yhteys kananmunien kulutuksen ja sydän- ja verisuonitapahtumien välillä selittyi täysin kanamunien kolesterolipitoisuudella. Ruokavalion kolesterolista 25 prosenttia oli lähtöisin kananmunista ja 42 prosenttia lihasta.

Kananmuna on hyvä proteiinin lähde, mutta yksi keltuainen sisältää noin 230 mg kolesterolia. Suomalaisen ravitsemussuosituksen mukaan kolesterolitasoa alentavassa ruokavaliossa ja valtimotauteihin sairastuneilla käyttö tulisi rajoittaa kolmesta neljään keltuaiseen viikossa.

Lähde: Zhong VW, Van Horn L, Cornelis MC ym. Associations of dietary cholesterol or egg consumption with incident cardiovascular disease and mortality. JAMA 2019;321:1081–95.

Kirjoittaja
Nina Kaseva

Kuva
Fotolia

Artikkeli on julkaistu alun perin Lääkärilehdessä 19/2019.