Krooninen väsymysoireyhtymä vie voimat

Krooninen väsymysoireyhtymä vie voimat Kuva 1 / 1

Potilaan Lääkärilehdessä kirjoitettiin 5.8.2014 pitkäaikaisesta väsymysoireyhtymästä. Artikkeli sai osakseen paljon huomiota ja lukijat olivat hämmentyneitä termistä "pitkäaikainen väsymysoireyhtymä". Tilaa kutsutaan Suomessa myös krooniseksi väsymysoireyhtymäksi. Englanniksi tämä on Chronic fatigue syndrome tai myalgic enecephalomyelitis (CFS/ME). Tässä artikkelissa käytämme termiä krooninen väsymysoireyhtymä (CFS).

Myös kehotus liikuntaan ja masennuslääkitykseen sai paljon palautetta. Haastattelimme lääketieteen tohtori, psykiatrian dosentti Timo Partosta, jonka mukaan ruumiillisen peruskunnon määrätietoisesta asteittaisesta kohentamisesta (ohjatusta fyysisestä harjoitteluohjelmasta) on todettu olevan hyötyä, samoin kognitiivis-behavioraalisesta psykoterapiasta. Molempien hoitokeinojen oireita lievittävä ja toimintakykyä parantava vaikutus voi kestää useita vuosia.

Partonen kuitenkin huomauttaa, että vaikeimmillaan potilaat ovat olleet pitkään vuodepotilaina, jolloin äkillinen ja rasittava liikunta voi olla vaarallista. Potilaille ei siis suositella kuntoliikuntaa vaan fyysisiä harjoitteita, jotka toteutetaan ohjatusti.

Masennuslääkkeillä ei hänen mukaansa CFS:ää hoideta. Vakava masennustila on kuitenkin oheissairautena noin joka kolmannella pitkäaikaista väsymysoireyhtymää sairastavalla. Heidän masennustaan pitää useimmiten hoitaa myös lääkkeillä.

Mikä on krooninen väsymysoireyhtymä?

Kroonisella väsymysoireyhtymällä tarkoitetaan jatkuvaa tai uusiutuvaa väsymystä, joka on kestänyt yli kuusi kuukautta. Väsymys ei johdu fyysisestä tai psyykkisestä sairaudesta ja sillä on selvä alkamisajankohta. Väsymys ei poistu lepäämällä ja se haittaa arkielämää.

Lisäksi potilaalla ilmenee neljä seuraavista oireista: uudentyyppinen päänsärky, heikentynyt muisti ja keskittymiskyky, virkistämätön ja katkonainen uni, kipuja useissa nivelissä, kurkkukipu, aristavat kaula- tai kainaloimusolmukkeet ja lihaskipu.

Potilaalla voi ilmetä myös vatsavaivoja, ärtyvän suolen oireyhtymää, aamujäykkyyttä, lihasheikkoutta, kuukautishäiriöitä, alentunutta alkoholin sietokykyä, virtsaamisvaikeuksia ja silmien ja suun kuivuutta.

Kun ei jaksa liikkua

Liikkumattomuus vaikuttaa potilaan elämään. Osa tarvitseekin avukseen kotihoitajan ja pyörätuolin. Vaikeimmissa tapauksissa sairaus voi johtaa jopa liikuntakyvyttömyyteen.

CFS oireiden lisäksi potilas saa usein liikkumattomuudesta johtuvia oireita. Näitä ovat muun muassa: matala verenpaine, veritulppa, osteoporoosi, masentuneisuus ja makuuhaavat. Osa potilaista ei jaksa käydä edes syömässä ja juomassa. Jos apua ei ole tarjolla, potilas voi joutua sairaalahoitoon kuivumisen ja alipainon takia.

BMJ:n tuoreen tutkimuksen mukaan vaikeaa kroonista väsymysoireyhtymää sairastavien kotihoito pitäisi turvata, jotta CFS-potilas ei saisi hoitoa vasta ensiavussa.

Syy tuntematon

Partosen mukaan ei ole olemassa tutkittua tietoa siitä, kuinka moni suomalainen sairastaa CFS:ää.

– Sairaus on todennäköisesti yhtä yleistä kuin muissa läntisissä teollisuusmaissa eli jotakin 0,007 % ja 2,8 % väliltä, hän sanoo.

Naisilla häiriötä esiintyy enemmän kuin miehillä (2:1‒4:1), ja keskimääräistä suurempia esiintyvyyslukuja on todettu myös vähemmistöryhmissä ja vähän koulutetuilla.

Partosen mukaan CFS:n alkuperä on edelleen tuntematon. Tutkimuksissa käy ilmi, että potilaat kuvaavat usein olleensa ennen väsymyksen ilmaantumista erinomaisessa kunnossa ja hyvin energisiä. Osalla potilaista väsymys alkaa nopeasti (esim. infektion jälkeen) ja toisilla oireet ilmaantuvat pidemmän ajan kuluessa.

Partosen mielestä kyseessä voisi olla tila, jossa alkuperäinen laukaiseva tekijä ei enää ole todettavissa laboratoriomittausmenetelmin. Koska taudin alkuperää ei tunneta, haastattelut ja muiden tautien poissulkeminen ovat ainoat tavat selvittää, sairastaako potilas CFS:ää.

– Keskeisen tärkeää on sulkea pois erilaiset ruumiilliset sairaudet sekä tunnistaa ja hoitaa mahdollisesti rinnakkain esiintyvät mielenterveyden häiriöt. Pitkäjännitteisesti tukea antava ja käytännön sopeutumiskeinoja pohtiva hoitosuhde on tärkeä, Partonen sanoo.

CFS:stä on mahdollista parantua. Tämä on kuitenkin harvinaista ja toisinaan parantunut saa myöhempiä relapseja. Suuri osa potilaista saa vuosien myötä toimintakykyään takaisin.

Lähteet:
Duodecim
BMJ
CFS-yhdistys

Tarkastanut:
Timo Partonen
Lääketieteen tohtori, psykiatrian dosentti

Kirjoittanut:
Johanna Nykopp
toimittaja

Kuva:
Pixmac

Oletko jo lukenut nämä?

Terveyskirjasto.fi