Lapsen vaikeutunut hengitys

Kun lapsen hengitys vaikeutuu hengitystieinfektion yhteydessä, on yleensä kyseessä virusinfektion aiheuttama kurkunpäätulehdus, ilmatiehyttulehdus, akuutti ja toistuva uloshengitysvaikeus tai astman pahenemisvaihe. Vaikeasta hengitysvaikeudesta kärsivä lapsi on lähetettävä sairaalahoitoon.

Lapsen vaikeutunut hengitys Kuva 1 / 1

Kun lapselle ilmaantuu hengitysvaikeus hengitystieinfektion yhteydessä, kyseessä on tavallisesti kurkunpäätulehdus (laryngiitti), ilmatiehyttulehdus (bronkioliitti), akuutti ja toistuva uloshengitysvaikeus (obstruktiivinen bronkiitti) tai astman pahenemisvaihe. Nämä ovat lähes täysin virusinfektioiden aiheuttamia tauteja.

Kaikki hengitystievirukset voivat aiheuttaa erityyppisiä hengitystieinfektioita. Joillakin viruksilla on kuitenkin suurempi taipumus aiheuttaa tiettyjä tauteja: rinovirus aiheuttaa tyypillisimmin toistuvaa uloshengitysvaikeutta ja astman pahenemisvaiheita, RS-virus imeväisten bronkioliittia ja parainfluenssavirukset laryngiitteja. Sisäänhengitys on vaikeutunut laryngiitissa. Uloshengitys on vaikeutunut bronkioliitissa, ­osbtruktiivisessa bronkiitissa ja astmassa.

Hengitysvaikeuden arviointi ja alkuhoito

Nopea arvio lapsen hengitysvaikeudesta saadaan tarkkailemalla potilaan yleisvointia, hengityksen vaivalloisuutta ja hengitystaajuutta. Lievässä hengitysvaikeudessa yleistila on hyvä, hengitysapulihakset eivät ole käytössä, mutta auskultaatiossa kuullaan sisään- tai uloshengityksessä vinkunoita ja hengitys on vain jonkin verran tihentynyt. Tilanteen vaikeutuessa lapsen on vaikea puhua hengenahdistuksen vuoksi ja hengityksen apulihakset ovat käytössä. Tuolloin lapsen hengitystaajuus on tihentynyt, hän käyttää korostuneesti vatsalihaksia hengittämiseen, hengittäminen aiheuttaa nenän siipien liikettä ja kuopalle vetäytymistä kaulalla tai kylkiluiden välissä. Hengenvaarallisessa tilassa hengitysäänet ovat hiljentyneet, hengitys on pinnallista ja potilas on syanoottinen ja happisaturaatio on selvästi pienentynyt.

Kurkunpäätulehdus

Kurkunpäätulehdus eli laryngiitti on virus­infektioon liittyvä sisäänhengitysvaikeutta aiheuttava tila. Sitä esiintyy eniten 0,5–3 vuoden ikäisillä lapsilla. Tyypillisiä oireita ovat käheä ­ääni, haukkuva, kumea yskä ja sisäänhengityksen karheus eli stridor. Stridor on yleinen oire ­itkiessä, mutta levossa esiintyvä stridor on merkki vaikeasta hengitysvaikeudesta. Oireet aiheuttaa turvotus heti äänihuulitason alapuolella.

Lievissä tilanteissa riittää seuranta ja hyvät kotihoito-ohjeet. Mikäli hengitys on vaikeutunut, apulihakset ovat käytössä tai stridor on jatkuvaa tai sitä esiintyy myös levossa, lääkehoito on aloitettava välittömästi.

Epiglottiitti

Äkillinen kurkunkannen tulehdus eli epiglottiitti on harvinainen, mutta hengenvaarallinen bakteeri-infektio. Sen oireita ovat korkea kuume, hengitys-, puhe- ja nielemisvaikeus sekä kuolaus, jotka alkavat äkillisesti. Epiglottiittia sairastava potilas on heti lähetettävä sairaalaan, jossa hengitysteiden auki pysyminen voidaan varmistaa.

Bronkioliitti

Ilmatiehyttulehduksella eli bronkioliitilla tarkoitetaan Euroopassa alle 1-vuotiaan lapsen ensimmäistä virusinfektion aiheuttamaa uloshengitysvaikeutta. Yleisin sairastumisikä on alle 6 kuukautta.

Bronkioliitti on akuutin virusinfektion, tyypillisimmin RS-viruksen aiheuttama pienten ­ilmatiehyiden ja niitä ympäröivän kudoksen tulehdustila. Lima ja solujäte ahtauttavat pieniä hengitysteitä. Diagnoosi on kliininen, ja se perustuu oireisiin ja löydöksiin. Tyypillistä taudille on uloshengityksen ja syömisen vaikeutuminen. Hengitys on tihentynyttä, hengityksen apulihakset ovat käytössä, uloshengitysaika on pidentynyt suhteessa sisäänhengitysaikaan ja keuhkoista kuuluu vinkunaa ja rahinaa.

Erityisen vaaran bronkioliitti aiheuttaa sydänsairaille tai keskosena syntyneille vauvoille, ja usein he joutuvat sairaalahoitoon. Myös pienet alle 3 kuukauden ikäiset imeväiset on syytä herkästi ottaa sairaalaseurantaan.

Akuutti ja toistuva uloshengitysvaikeus

Suomessa on yleensä kutsuttu 1–3-vuotiaan lapsen akuutin virusinfektion laukaisemaa uloshengitysvaikeutta akuutiksi ja toistuvaksi uloshengitysvaikeudeksi tai obstruktiiviseksi bronkiitiksi.

Raja obstruktiivisen bronkiitin ja astman välillä on liukuva. Suurella osalla ei-allergisista lapsista kyse on väistyvästä taipumuksesta, joka johtuu pienten keuhkoputkien ahtaudesta virusinfektion yhteydessä. Toisaalta herkistyminen siite- tai eläin­pölyille on merkittävä astman riskitekijä ja voi aiheuttaa oireilun jatkumisen kouluikään.

Astman pahenemisvaihe

Tavallisin astman pahenemisen laukaiseva tekijä on hengitysteiden virusinfektio, usein rinovirusinfektio. Vaikka yli 90 % lasten astman pahenemisvaiheista liittyy virusinfektioihin, on tärkeää selvittää sille altistavat syyt, tärkeimpinä hoitamaton tai alihoidettu hengitystietulehdus, hengitystieallergia ja allergeenille altistuminen. Kouluikäisten astma on pääosin allergista astmaa.

Akuutissa astmakohtauksessa oireet voivat ­alkaa äkillisesti ja olla vaikeita. Tilanteen vaikeutta seurataan arvioimalla lapsen yleistilaa, hengitystiheyttä ja hengitysvaikeuden astetta. Lievässä kohtauksessa hengitys on pinnallista ja nopeaa ja uloshengityksessä voidaan kuulla keuhkoista vinkunaa. Vinkunat ovat edellä kuvatuissa uloshengitysvaikeustaudeissa tyypillisesti polyfonisia eli keuhkoista kuullaan useilla eri taajuuksilla kuuluvia vinkunoita, koska ­ahtautumista on useissa erikokoisissa keuhkoputkissa. Vaikeassa hengenahdistuksessa lapsi on kalpea, hengitysapulihakset ovat käytössä ja vinkunat voimistuvat ja uloshengitys on pidentynyt. Hengenvaarallisessa tilanteessa lapsi on kalpea tai syanoottinen, hän ei jaksa enää puhua ja hengitysäänet ovat hiljentyneet ja vinkunat kokonaan kadonneet.

Lopuksi

Mikäli lääkitykseen ei saada hyvää vastetta, ­hengitysvaikeus jatkuu tai se uusiutuu nopeasti, on pidettävä mielessä muut hengitysvaikeutta aiheuttavat syyt, kuten keuhkokuume tai ­vierasesine hengitysteissä. Tällöin keuhkojen röntgenkuvaus ja infektion osoittavat laboratoriokokeet ovat tarpeen. Vain toiselta puolelta kuuluva monofoninen eli yhdestä keuhkoputkesta kuuluva yksittäinen vinkaisu viittaa esimerkiksi vierasesineen tai limatulpan aiheuttamaan tukokseen yhdessä keuhkoputkessa, ja tällöin keuhkokuvassa saattaa näkyä ilmasal­pausta tukkeutuneen keuhkoputken alueella. Vierasesinettä epäiltäessä keuhkoputkien tähystys on aiheellinen.

Kurkunpäätulehdus, bronkioliitti, akuutti ja toistuva uloshengitysvaikeus ja astman pahenemisvaihe voidaan esitietojen ja kliinisen tutkimuksen perusteella erottaa toisistaan. Tärkeintä on kuuntelulöydöksen ja hengitysvaikeuden ­arviointi ja hapensaannin turvaaminen hengitystä helpottavalla hoidoilla.

Hengitysvaikeudesta kärsivä lapsi tulee ohjata päivystyspotilaana sairaalahoitoon, mikäli hengitysteitä avaaviin lääkkeisiin ei saada vastetta, oireet pahenevat nopeasti uudelleen, lapsi alkaa väsyä tai hän tarvitsee hengitysteitä avaavaa lääkitystä säännöllisesti yli vuorokauden ajan. Lapsen kotiutuessa vanhemmille tulee ­antaa selkeät ohjeet, miten tunnistaa lapsen hengitysvaikeus ja milloin pitää ottaa yhteyttä lääkäriin.

Kirjoittajat:

Varpu Elenius
LT, lastentautien ja lastenallergologian erikoislääkäri
TYKS Lasten ja nuorten klinikka

Tuomas Jartti
dosentti, lastentautien ja lastenallergologian erikoislääkäri
TYKS, Lasten ja nuorten klinikka

Kuva: Fotolia

Lue myös:
Miten tunnistaa lapsen kurkunpääntulehdus?

Lääkärilehdessä julkaistu alkuperäinen, lyhentämätön artikkeli taulukoineen ja kirjallisuusviitteineen löytyy alla olevasta linkistä.

Oletko jo lukenut nämä?

Terveyskirjasto.fi