Liikkuuko lapsesi tarpeeksi?

Liikkuuko lapsesi tarpeeksi? Kuva 1 / 1

Liikunnan myönteiset vaikutukset lasten terveyteen ja hyvinvointiin ovat kiistattomat. Säännöllinen liikunta edistää lasten terveyttä ehkäisemällä valtimosairauksien riskitekijöiden kehittymistä, vahvistamalla tuki- ja liikuntaelimistöä sekä vähentämällä ahdistusta ja masennusoireita.

Monipuolisen liikunnan myötä motoriset taidot ja fyysinen toimintakyky kehittyvät. Uusimman tutkimustiedon mukaan liikunta edistää myös lasten tiedollista toimintaa, oppimista ja koulumenestystä.

Runsas istuminen puolestaan heikentää terveyttä monin tavoin. Liiallisen istumisen haittoja voidaan vähentää lyhentämällä istumisaikaa ja tauottamalla pitkäaikaista istumista sekä koulussa että kotona.

Suomalaisen liikuntasuosituksen mukaan kaikkien 7–18-vuotiaiden tulee liikkua vähintään 1–2 tuntia päivässä monipuolisesti ja ikään sopivalla tavalla. Tämä tarkoittaa alakoululaisille (luokat 1–6, 7–12 v) 1½–2 tuntia ja yläkoululaisille (luokat 7–9, 13–15 v) 1–1½ tuntia reipasta liikuntaa päivän aikana. Yli kahden tunnin pituisia istumisjaksoja tulee välttää. Ruutuaikaa viihdemedian ääressä saa kertyä korkeintaan kaksi tuntia päivässä.

Liikkumatonta aikaa vähiten pienimmillä koululaisilla

Kouluikäisten lasten ja nuorten fyysistä aktiivisuutta on mitattu objektiivisesti Liikkuva koulu -ohjelmaan liittyvässä tutkimuksessa vuosina 2010–2012. Mittauksiin osallistui ­yhteensä 698 lasta: 568 alakoululaista ja 130 yläkoululaista.

Aineisto sisältää tuloksia kymmenestä alakoulusta ja kolmesta yläkoulusta, joista neljä mittauskoulua sijaitsi eri puolilta Suomea ja yhdeksän koulua Keski-Suomessa. Kouluista neljä oli mukana Liikkuva koulu -ohjelmassa.

Mittausten mukaan reipasta liikuntaa kertyi alakoululaisilla (luokat 1–6) keskimäärin 62 minuuttia ja yläkoululaisilla (luokat 7–8) 44 minuuttia päivässä. Alakoulun alimpien luokkien oppilaat liikkuivat eniten ja yläkoulun oppilaat vähiten.

Alakoulussa pojat liikkuivat enemmän kuin tytöt: luokilla 1–2 ero oli 15 minuuttia päivässä ja luokilla 3–4 noin 13 minuuttia päivässä. Ylemmillä luokilla sukupuolten välillä ei ollut eroa aktiivisuudessa. Arkipäivät olivat selvästi aktiivisempia kuin viikonlopun päivät: lapset ja nuoret liikkuivat arkipäivinä 10–22 minuuttia enemmän päivässä kuin viikonlopun päivinä.

Tutkimuksen mittausten perusteella kouluikäisten fyysisen aktiivisuuden suositukset täyttyvät vain osalla lapsista. Erittäin vähän liikkuvia, joilla teholtaan reipasta kävelyä vastaava liikunta jäi alle puoleen tuntiin päivittäin, oli viisi prosenttia alakoululaisista ja jopa viidennes yläkoululaisista.

Reippaan liikunnan osalta tunnin minimisuositus toteutui noin 50 prosentilla alakoululaisista mutta vain 17 prosentilla yläkoululaisista. Huolestuttavaa on, ­että 90 minuutin reippaan liikunnan määrä toteutui vain yhdeksällä prosentilla alakoululaisista ja yhdellä prosentilla yläkoululaisista.

Yläkoululaisilla liikkumatonta aikaa 8,5 tuntia

Liikkumatonta aikaa kertyi koko päivän aikana vähiten pienimmillä koululaisilla: 5,3 tuntia päivässä 1.–2.-luokkalaisilla. Eniten liikkumatonta aikaa, 8,5 tuntia päivässä valveilla­oloaikana, oli yläkoululaisilla.

Kun tuloksia verrattiin tutkimuksiin amerikkalaisista ja eurooppalaisista lapsista, suomalaiset 1.–4. luokkien oppilaat pärjäsivät mukavasti. Liikkumatonta aikaa oli hieman vähemmän kuin 6–11-vuotiaiden aineistossa keskimäärin.

Valitettavasti tilanne oli toinen yläkouluikäisiä tarkastellessa. Suomalaisilla yläkoululaisilla liikkumatonta aikaa kertyi noin tunti päivässä enemmän kuin muiden maiden 12–15-vuotiaiden aineistossa.

Alle kouluikäiset lapset

Varhaiskasvatuksen liikunnan suosituksen mukaan alle kouluikäinen lapsi tarvitsee joka päivä vähintään kaksi tuntia liikuntaa. Soini tutkimusryhmineen mittasi suomalaisten kolmevuotiaiden lasten fyysistä aktiivisuutta kiihtyvyysanturilla viiden päivän ajan.

Mittauksiin osallistui 48 lasta 14 eri päiväkodista. Lapsille kertyi reipasta liikuntaa keskimäärin 61 minuuttia koko päivän aikana. Kaikille osallistuneille lapsille kertyi reipasta liikuntaa yli 30 minuuttia päivässä, 48 prosentille vähintään tunti päivässä, mutta kenellekään ei yli kahta tuntia päivässä.

Kun liikuntamäärään laskettiin mukaan myös kevyt liikunta, niin lähes kaikki tutkimuksen lapset liikkuivat yli tunnin päivässä, kaksi kolmesta vähintään 1½ tuntia päivässä ja viidesosa vähintään kaksi tuntia päivässä.

Objektiivisten mittausten perusteella varhaiskasvatuksen liikunnan suositus ei täyttynyt tutkimukseen osallistuneilla lapsilla. Aiemmat liikuntasuositukset ovat perustuneet pääasiassa kyselytutkimusten tuloksiin. Objektiivisten mittausten yleistyessä tutkimuksissa saadaan uutta ja tarkentunutta tietoa suositeltavan liikkumisen määrästä ja intensiteetistä terveyden ja hyvinvoinnin näkökulmasta.

Fyysinen aktiivisuus koulupäivän aikana

Koulun käytännöillä on suuri merkitys lasten ja nuorten fyysiseen aktiivisuuteen. Lähes kaikki lapset suorittavat oppivelvollisuutensa koulussa ja viettävät siellä suuren osan arkipäiviään. Ei ole samantekevää, miten koulupäivä vietetään. Liikkumattoman ajan vähentäminen ja pitkäaikaisen istumisen tauottaminen myös koulupäivän aikana on tärkeä osa fyysisen aktiivisuuden suositusta.

Työskentely välillä seisten, seisomaan nouseminen ja liikkuminen luokkahuoneessa oppitunnin aikana ovat keinoja vähentää pitkäaikaista istumista kaikilla oppitunneilla. Oppilaiden paikallaanolo vähenee luonnostaan, kun käytetään oppilaita aktivoivia toiminnallisia työtapoja ja opetusmenetelmiä, kuten esimerkiksi ryhmätöitä, väittelyitä, leikkejä, projektitöitä, draamaa, roolileikkejä, tutkimustehtäviä tai yhteistoiminnallista oppimista.

Toimenpiteitä tarvitaan, sillä reipas liikunta koulupäivän aikana vähentyy siirryttäessä alakoulun alimmilta luokilta yläkouluun. Liikkuva koulu -tutkimuksessa koulupäivä määriteltiin oppilaiden lukujärjestyksen perusteella koulupäivän alkamis- ja päättymisajankohdan mukaan, eli se ei sisältänyt koulumatkaa.

Reipasta liikuntaa kertyi koulupäivän aikana alakoululaisilla keskimäärin 5,4 minuuttia ja yläkoululaisilla 2,8 minuuttia tunnissa. Käytetty yksikkö (min/tunti) mahdollisti eripituisten koulupäivien vertailun eri-ikäisillä oppilailla.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että kuuden tunnin koulupäivän aikana reipasta liikuntaa kertyi alakoululaisilla keskimäärin 32 minuuttia ja yläkoululaisilla 17 minuuttia. Liikkumaton aika koulupäivän aikana lisääntyi luokkatason kasvaessa: pienimmillä koululaisilla liikkumatonta aikaa oli 35 minuuttia ja yläkoululaisilla jo 45 minuuttia koulupäivän tuntia kohden.

Koulumatka jalan tai pyörällä

Koulumatkaliikunnan edistäminen on Suomessa suuri mahdollisuus lasten fyysisen kokonaisaktiivisuuden lisäämiseksi. Liikkuva koulu -tutkimuksessa lähes 1 700 oppilasta vastasi kyselyyn, jossa tiedusteltiin koulumatkan kulkutapaa ja pituutta.

Lähes kaikki kyselyyn vastanneet koululaiset kulkivat alle kilometrin mittaisen koulumatkan fyysisesti aktiivisesti. Kuitenkin 1–3 kilometrin pituisen koulumatkan kulki moottoriajoneuvon kyydissä jo lähes kolmasosa alakoululaisista ja viidesosa yläkoululaisista, ja 3–5 kilometrin koulumatkan kulki moottoriajoneuvon kyydissä 73 prosenttia 4.–6.-luokkalaisista ja puolet yläkoululaisista.

Koulumatkan kulkeminen pyörällä tai kävellen lisäisi lasten fyysistä aktiivisuutta alle kolmen kilometrin koulumatkoilla noin 30 minuuttia päivässä ja 3–5 kilometrin koulumatkoilla noin 60–80 minuuttia verrattuna siihen, että koululaiset kulkisivat matkan auton kyydissä.

Myös niiden oppilaiden, jotka kuuluvat koulukuljetusten piirin, kannattaisi kulkea edes osa koulumatkasta jalan. Aktiivisella päivittäin toistuvalla koulumatkaliikkumisella on huomattava merkitys lasten ja nuorten fyysiselle kunnolle ja terveydelle. Lisäksi suomalaisen pitkittäistutkimuksen perusteella koulumatkojen kävely ja pyöräily lapsuudessa ja nuoruudessa ennustavat fyysisesti aktiivista elämäntapaa myöhemmin elämässä.

Ruutuaikaa kertyy liikaa vapaa-ajalla

Kouluikäiset ylittävät selvästi ruutuaikasuosituksen, jonka mukaan viihdemedian ääressä tulisi viettää aikaa enintään kaksi tuntia päivässä. Liikkuva koulu -tutkimuksessa noin puolet oppilaista katsoi televisiota arkena vähintään kaksi tuntia päivässä. Tämän lisäksi viidesosa tytöistä ja 40 prosenttia pojista pelasi tietokoneella vähintään kaksi tuntia päivässä ja neljäsosa oppilaista käytti tietokonetta muuhun kuin pelaamisen vähintään kaksi tuntia päivässä.

Viikonloppuisin ruutuaikaa kertyy enemmän kuin koulupäivinä. Ruutuaika on useimmiten täysin fyysisesti passiivista aikaa. Ruutuaikaan liittyy usein myös napostelua ja syömistä, mikä altistaa lihomiselle ja saattaa vaikeuttaa liikkumista.

Runsas pelaaminen ja television katselu vie monilla nuorilla valtaosan vapaa-ajasta eikä aikaa jää fyysisesti aktiiviselle toiminnalle. Kavereita tavataan tietokoneen ääressä verkossa sen sijaan, että mentäisiin käymään kavereiden luona kävellen tai pyörällä.

Erilaisten ruutujen yleistyessä (kannettavat tietokoneet, älypuhelimet, tabletit) ja niiden käytön lisääntyessä kasvattajat ovat uuden haasteen ääressä. Vanhempien rooli lasten ja nuorten ruutuajan järkeistäjänä on merkittävä, sillä harvoin koululainen itse pystyy arvioimaan ruudun ääressä viettämänsä ajan sopivuutta.

Lasten liikuttamiseksi tarvitaan kaikkia

Suomalaisten lasten ja nuorten elämäntapa on vähitellen kehittynyt hälyttävän liikkumattomaksi. Mitä vanhemmaksi lapsi kasvaa, sitä suuremman osan koulupäivästään hän istuu paikallaan ja sitä enemmän hän viettää vapaa-aikaansa istuen viihdemedian ääressä.

Kehityskulun pysäyttämiseksi ja liikkumattomuudesta aiheutuvien terveysongelmien vähentämiseksi tarvitaan yhteiskunnassa monia yhtäaikaisia toimenpiteitä, joilla sekä lisätään liikkumista että vähennetään paikallaanoloa niin koulupäivän aikana kuin vapaa-ajallakin.

Lasten ja nuorten liikkumattomuus ei ratkea pelkästään vanhempien toiminnalla. Arjen aktiivisuuteen pystyvät vaikuttamaan omalta osaltaan kaikki ne kasvattajat, jotka kohtaavat lapsen arjessa: vanhemmat, isovanhemmat, koulun henkilökunta, terveydenhuollon asiantuntijat, harrastuskerhojen vetäjät, urheiluvalmentajat jne. On tärkeää tukea lasten fyysisesti aktiivisten harrastusten aloittamista ja jatkumista, olivat harrastukset sitten varsinaisia liikunta- ja urheilu­harrastuksia tai muuta arjen fyysistä aktiivisuutta lisäävää toimintaa.

Alkuperäinen teksti julkaistu Lääkärilehdessä 25–32. Artikkeli löytyy liitteenä.

Kirjoittaneet:
Tuija Tammelin
FT, tutkimusjohtaja
LIKES-tutkimuskeskus
Annaleena Aira
FT, tiedottaja
LIKES-tutkimuskeskus
Janne Kulmala
LitM, mittauskoordinaattori
LIKES-tutkimuskeskus
Jouni Kallio

LitT, tutkija
LIKES-tutkimuskeskus
Marko Kantomaa
FT, tutkija
LIKES-tutkimuskeskus ja Imperial College London
Maarit Valtonen
LT, erikoistuva lääkäri
LIKES-tutkimuskeskus ja Oregon Health & Science University

Kuva:
Panthermedia

Oletko jo lukenut nämä?

Terveyskirjasto.fi