MS-taudin hoito on kehittynyt nopeasti

MS-taudin hoito on kehittynyt nopeasti Kuva 1 / 1

Ajatus MS-taudista kauhistuttaa. Kyseessä on tauti, johon sairastuvat etenkin nuoret aikuiset ja johon ei ole olemassa parannuskeinoa. Tilanne ei kuitenkaan ole aivan lohduton, sillä MS-taudin oireita voidaan helpottaa. Sen lisäksi MS-tauti vähentää elinikää vain muutamalla vuodella.

MS-taudissa aivoihin, selkäytimeen ja näköhermoon muodostuu paikallisia tulehdusmuutoksia. Taudin oireet riippuvat siitä, missä keskushermoston osassa muutoksia on.

Oireita voi esiintyä eri puolilla kehoa. Yleisimmät alkuoireet ovat näön hämärtyminen toisessa silmässä ja tuntoaistin häiriintyminen (puutuminen tai oudot tuntemukset).

Näiden lisäksi potilas voi kärsiä raajojen lihasheikkoudesta, kaksoiskuvien näkemisestä, tasapainovaikeuksista, huimauksesta, suolen ja virtsarakon toimintahäiriöistä, puhevaikeuksista ja uupumuksesta.

Hoitoon mahdollisimman pian

Neurologian klinikan ylilääkärin, professori Markus Färkkilän mukaan henkilön, joka kärsii MS-taudin oireista, pitäisi heti ottaa yhteyttä lääkäriin. Lopullisen diagnoosin tekee neurologi.

Diagnoosi varmistetaan pään magneettikuvauksella ja tarvittaessa kuvataan myös selkäydin. Lisäksi tehdään likvorianalyysi selkäydinnesteestä. Verikokeista sen sijaan ei ole hyötyä tautia epäiltäessä, mutta muiden tautien poissulkemiseksi niitä kyllä tarvitaan.

MS-taudin toteaminen vaatii monen eri asian toteutumista. Oireiston, magneettikuvamuutosten ja selkäydinnesteen muutosten pitää olla taudille tyypillisiä. Jos kaikki ehdot eivät täyty, jäädään tilannetta seuraamaan aktiivisesti. Potilas saatetaan kutsua jonkin ajan kuluttua uusiin magneettikuvauksiin ja hänen on hakeuduttava hoitoon välittömästi, jos hän saa uusia hermoperäisiä oireita.

Kuka sairastuu?

Suomessa MS-tautia sairastaa noin 7 000 henkilöä ja sitä on naisilla lähes kaksi kertaa enemmän kuin miehillä. Yleisin sairastumisikä on noin 20–40 vuotta.

Färkkilä huomauttaa, että kyseessä on yleisin nuorten aikuisten liikunta- ja toimintakykyyn vaikuttava sairaus.

– MS-taudin aiheuttavia tekijöitä ei edelleenkään tunneta, vaikka tutkimustyötä on tehty runsaasti viimeisten vuosien aikana. Teoria siitä, että kyseessä on jonkin tekijän aiheuttama tulehdusreaktio, on edelleen voimassa, hän sanoo.

Tutkimusten mukaan taudin voi aiheuttaa monet eri tekijät perinnöllisyydestä, infektioihin ja autoimmuunisairaudesta ympäristötekijöihin.

Vielä ei kuitenkaan tiedetä, miksi joku sairastuu ja toinen ei. Viimeaikaisissa tutkimuksissa vaikuttaviksi tekijöiksi ovat nousseet muun muassa lapsuusiän infektiot, UV-säteily ja D-vitamiinin saanti.

Esimerkiksi suomalaisten MS-potilaiden sisaruksilla on 25-kertainen vaara sairastua tautiin. Pelkkä perimä ei kuitenkaan johda sairauteen. Geenien lisäksi tarvitaan jokin laukaiseva tekijä, kuten virus- tai bakteeritauti.

Aaltomainen eteneminen

MS-taudille on tyypillistä oireiden aaltomaisuus. Vanhat oireet voivat välillä paheta ja joskus syntyy aivan uusiakin oireita. Usein vanhat oireet korostuvat, kun potilas on sairastunut johonkin tulehdukseen. Siksi bakteeritulehdusten hyvä hoito on tärkeää.

Jos vanhojen oireiden selvä paheneminen tai uuden tyyppisten oireiden ilmaantuminen tapahtuu vasta pari viikkoa sairastetun tulehduksen jälkeen, puhutaan varsinaisesta taudin pahenemisvaiheesta. Pahenemisvaiheet ovat yleisimpiä taudin alkuvaiheessa.

Vuosien kuluessa pahenemisvaiheet tavallisesti jäävät pikku hiljaa pois. Aaltomaisuus lakkaa ja tilalle tulee hidas, mutta tasainen heikentyminen liikunta- ja toimintakyvyssä.

Uutuutena tablettimuotoiset lääkkeet

Färkkilä on hoitanut MS-potilaita 1970-luvun lopulta saakka. Hän kertoo hoidon muuttuneen vuosien varrella täysin.

– Ensimmäiset 15 vuotta potilaita hoidettiin ilman kunnon lääkkeitä. Vasta vuonna 1996 saimme ensimmäisen taudin kulkua muuntavan hoidon käyttöömme. Sen jälkeen kehitys on ollut mullistavaa ja nopeaa. MS-taudin tutkimus on kehittynyt viimeisen viiden vuoden aikana nopeammin kuin minkään muun lääketieteen alan tutkimus, hän kuvaa.

Färkkilän mukaan tautiin ei ole edelleenkään parantavaa hoitoa, mutta nykyisillä hoidoilla sairauden kulkuun voidaan vaikuttaa tehokkaasti.

Lääkettä annetaan useimmiten pistoksina, mutta markkinoille on tullut viime aikoina myös kolme tablettimuotoista lääkettä. Färkkilän mielestä näissä lääkkeissä on etuna niiden helppokäyttöisyys. Sen sijaan, että MS-potilas opetetaan pistämään lääkettä itseensä, hänelle annetaan nieltäviä lääkkeitä.

Ongelmana kaikissa MS-lääkkeissä on kuitenkin niiden hinta. Färkkilä arvioi, että halvimmat lääkkeet maksavat noin tuhat euroa kuussa ja kalleimmat jopa 3 000 euroa kuussa.

Lääkkeiden korvattavuudessa eroja

Pistoksena ja suunkautta annettavien lääkkeiden on todettu vähentävän sekä taudin pahenemisvaiheita että uusia, magneettikuvassa näkyviä tulehdusmuutoksia.

– Siksi hoitoa on pyritty antamaan heti, kun MS-taudin kriteerit täyttyvät. Hoidon aikana seurataan säännöllisesti sivuvaikutuksia ja taudin kulkua, Färkkilä toteaa.

Jos alussa annetut lääkkeet eivät tehoa riittävästi, otetaan toisen asteen lääkkeet käyttöön. Kyseessä voi olla joko tabletteina annettava fingolimodi, tai laskimoon laitettava lääke: natalitsumabia tai alemtutsumabia.

Toisen asteen lääkkeiden käyttöä seurataan vielä tiukemmin, koska haittavaikutukset voivat olla vakavia. Mikäli näilläkään tautia ei saada hallintaan, voidaan sairaalassa antaa mitoksantronia laskimosuoneen.

Färkkilän mukaan osa pistoksena annettavista lääkkeistä kuuluu erityiskorvattavuuden piiriin. Sen sijaan tablettimuotoisista lääkkeistä yksi on rajoitetusti erityskorvattava. Toinen kuuluu sairasvakuutuksen piiriin, jossa oma vastuu on 600 euroa vuodessa. Uusin Tecfidera ei kuulu vielä korvattavuuden piiriin.

Liikunta osana itsehoitoa

Färkkilä on nähnyt kuinka raskasta MS-tautiin sairastavalla ihmisellä voi olla. Hän kuitenkin muistuttaa, että tauti ei lyhennä elämää merkittävästi.

– Tautiin sairastuvat nuoret aikuiset, jotka ovat vasta aloittamassa omaa elämäänsä. He ovat ehkä löytäneet juuri työpaikan tai elämänkumppanin. MS-tauti sotkee tilannetta. Se johtaa osalla potilaista lopulta invaliditeettiin, jonka takia ihminen putoaa työelämästä. Kaikki parisuhteetkaan eivät MS-tautia kestä, Färkkilä kertoo.

Hän kuitenkin muistuttaa, että luovuttaminen ei auta mitään. Suuri osa potilaista selviää pitkään toiminta- ja liikuntakykyisenä ja he voivat työskennellä lähes normaalisti.

Tärkeää itsehoitoa on liikunta, sillä se pitää yllä lihaskuntoa ja tasapainoa. Lisäksi liikunta vaikuttaa myönteisesti myös mielialaan.

Oman liikunnan lisäksi kuntoutuksella voidaan tarvittaessa puuttua sairauden tuomiin vaikeuksiin. Kuntoutukseen kuuluu tapauskohtaisesti fysioterapia, puheterapia, neuropsykologinen kuntoutus ja toimintaterapia. Myös oikeat liikkumisen apuvälineet auttavat potilaan selviytymistä, mikäli liikkuminen on heikentynyt.

Lähde:
Terveyskirjasto

Kirjoittanut_
Johanna Nykopp
toimittaja

Tarkastanut:
Markus Färkkilä
professori

Kuva:
Panthermedia

Tekstiä muutettu 10.10.2014: Asiavirhe koski eri valmisteiden korvattavuutta, johon on tullut lokakuun alussa muutos. Tablettimuotoinen fingolimodia sisältävä Gilenya-valmiste on lääkkeiden hintalautakunnan päätöksen mukaan 1.10.2014 alkaen rajoitetusti erityiskorvattava (100 %) sairaudessa MS-tauti.

Oletko jo lukenut nämä?

Terveyskirjasto.fi