Murtumapotilaiden osteoporoosi jää liian usein vaille hoitoa

Taudin mahdollisuus pitäisi sulkea pois jokaiselta, joka on saanut pienienergiaisen murtuman.

Murtumapotilaiden osteoporoosi jää liian usein vaille hoitoa Kuva 1 / 1

Jokaiselta pienienergiaisen murtuman saaneelta potilaalta on suljettava pois osteoporoosi, ja sitä epäiltäessä potilas tulee ohjata jatkoselvittelyyn ja hoitoon. Kouvolassa vuonna 2015 tehdyn tutkimuksen mukaan tämä kuitenkin toteutui heikosti, kirjoittavat Peter Lüthje ym. Lääkärilehdessä.

Kymenlaakson toimintamallissa pienienergiaisen murtuman saaneiden potilaiden sekundaaripreventio ja seuranta kuuluvat perusterveydenhuollolle. Varsinkin lonkkamurtumapotilailla se toteutui huonosti: kalsium-D-vitamiinivalmistetta käytti vain 46 % näistä potilaista ja osteoporoosilääkitys määrättiin 40 %:lle.

Neljän kuukauden kuolleisuus kuvastaa leikkauksenjälkeisen geriatrisen kuntoutuksen onnistumista. Lonkkamurtumapotilaiden neljän kuukauden kuolleisuus oli Kouvolassa 24 %, kun se koko Suomessa oli 14,5 %.

Murtumien kokonaiskustannukset kunnalle olivat yli 7 miljoonaa euroa vuodessa. Sekundaariprevention kustannukset olivat vain 1 % kokonaiskustannuksista

Suomessa tapahtuu vuosittain noin 30 000–40 000 luunmurtumaa, joissa osasyynä on luuston haurastuminen. Osteoporoottisen luunmurtuman saaneella uuden murtuman riski on 2–4-kertainen.

Lähde: Lüthje P, Nurmi-Lüthje I, Pigg S ym. Murtumapotilaiden osteoporoosin tunnistaminen ja hoito Kouvolassa vuonna 2015. Suom Lääkäril 2017;72:2606–12.

Marianne Jansson

Kuva: Fotolia

Lue artikkeli kokonaisuudessaan alla olevasta linkistä.

Oletko jo lukenut nämä?

Terveyskirjasto.fi