Naisen liiallinen karvankasvu eli hirsutismi

Naisen liiallinen karvankasvu eli hirsutismi Kuva 1 / 1

Naisilla esiintyvää miestyyppistä karvoitusta kutsutaan hirsutismiksi. Hirsutismin esiintyvyydeksi mainitaan väljästi 15–50 %, sillä raja normaalin ja epänormaalin karvoituksen välillä on makuasia. Hirsutismi on osittain kulttuurisidonnainenkin kysymys; esim. Etelä-Euroopassa hirsutismi on tavallista eikä sitä pidetä erityisenä ongelmana.

Hirsutismi voi olla lievää ja naisella saattaa olla vain hieman lisääntynyttä karvoitusta suupielissä, leuan kärjessä, nännipihan ympärillä, vartalon keskiviivassa ja raajoissa. Se voi myös olla huomattavaa ja esiintyä partana ja alavatsan miesmäisenä karvoituksena (käänteinen V-mallinen karvoitus).

Milloin lääkäriin?

Varsinkin voimakkaan hirsutismin taustalla on usein hormonihäiriö. Hirsutismia on syytä tutkia, jos karvoitus lisääntyy nopeasti tai jos siihen liittyy kuukautiskierron epäsäännöllisyys. Lääkärin tutkimuksiin on hyvä mennä myös, jos karvoja on yhtään runsaammin kasvoissa, selässä tai rintakehällä.

Onko hirsutismi vaarallista?

Lievä hirsutismi naisella, jolla on normaali kuukautiskierto, ei edellytä lisätutkimuksia. Hyvin harvoin edes vaikean hirsutismin taustalta löytyy vakava, saati henkeä uhkaava sairaus. Tavallisin syy merkittävään hirsutismiin on munasarjojen monirakkulatauti (polycystic ovary, PCO). Siinä munasarjoissa on monirakkulainen rakenne ja mieshormonien eli androgeenien eritys on suurentunut.

Kun naisella on veressä paljon mieshormonia, seurauksena on karvankasvu, akne, kuukautishäiriöt ja vaikeus tulla raskaaksi. Munasarjojen monirakkulatautiin liittyy hyvin usein ylipaino ja diabetes tai diabeteksen riski. Tiedetään myös, että munasarjojen monirakkulatauti liittyy insuliinin toiminnan häiriöön. Myös anabolisten steroidien käyttö (doping) aiheuttaa hirsutismia.

Jotta karva kasvaisi, karvatuppi tarvitsee mieshormonia. Aina ei kuitenkaan voida osoittaa miessukuhormonien lisääntymistä naisilla, joilla on hirsutismi. Naisella voi olla perinnöllinen taipumus liikakarvoitukseen. Voi myös olla, että miessukuhormonin vaikutus karvatuppeen on korostunut, vaikka hormonin pitoisuus veressä ei olekaan suurentunut. Tällaisen asian osoittaminen on sangen vaikeaa.

Hoito

Vaikean hirsutismin tutkimus ja hoito kuuluu sisäeritystä tunteville lääkäreille: endokrinologeille tai asiaan perehtyneille gynekologeille. Hoidon vaikutukset näkyvät hitaasti.

Jos munasarjojen monirakkulatauti todetaan, estrogeenia sisältävät hormonivalmisteet eli e-pillerit ovat paras tapa vähentää miessukuhormonin vaikutusta. Jos potilas on ylipainoinen, laihdutus on hyvä hoito sekä kuukautishäiriöön että hirsutismiin. On myös olemassa miessukuhormonien vastavaikuttajalääkkeitä, joita erikoislääkäri voi määrätä.

Vaihdevuodet ohittaneilla naisella hormonikorvaushoito ja ääritapauksissa munasarjojen poisto lievittävät hirsutismia. Voi kuitenkin kestää kuukausia, ennen kuin karvankasvu hidastuu, vaikka miessukuhormonien pitoisuus on saatu vähenemään.

Runsaan hirsutismin hoidossa on yhdistettävä lääkehoidot ja mekaaniset keinot. Mekaanisia hoitoja antavat mm. kosmetologit. Karvojen ajaminen, vaalennus ja kemiallinen poisto ovat tehokkaita keinoja, vaikka vaikutus onkin väliaikainen. Yleinen käsitys, että karvan mekaaninen poisto nopeuttaisi karvan kasvua, ei pidä paikkaansa, vaan on ihan hyvä itsehoitokeino. Sen sijaan karvojen nyppimistä on vältettävä, sillä tämä saattaa vaurioittaa karvatuppea ja altistaa tulehduksille. Karvojen poisto laserilla voi olla tehokasta.

Tarkastanut: Marja Aira, LT, yleislääketieteen erikoislääkäri

Kuva: Jaan Seitsara

Oletko jo lukenut nämä?

Terveyskirjasto.fi