Kahdessa osin suomalaisessakin tutkimuksessa selvitettiin ammattiurheilijoiden kroonisten nivusvammojen yleisyyttä ja leikkaushoidon tehoa.
Noin sataa suomalaista liigajääkiekkoilijaa, jääpalloilijaa ja jalkapalloilijaa seurattiin kahden vuoden ajan. Kroonisille nivusvammapotilaille tehtiin magneettikuvaus ja heille valittiin oireettomia verrokkeja samoista seuroista. Vuosittainen nivusvammariski oli 7,5 prosenttia kaikissa kolmessa lajissa. Magneettikuvaus oli herkkä paljastamaan vammojen taustalla olevia syitä erityisesti reiden lähentäjäjänteen ja häpyluun liitoskohdassa.
Toisessa tutkimuksessa verrattiin ensi kertaa kahta leikkaustekniikkaa nivusvammojen hoidossa. Neljässä Euroopan maassa (Suomi mukana) yhteensä 65 nivusvammapotilasta satunnaistettiin joko endoskooppiseen ekstraperitoneaaliseen leikkaushoitoon, jossa rikkoutunut nivusalue tuettiin polypropyleeniverkolla preperitoneaalisesti, tai avoleikkauksena tehtyyn lankaplastiaan, jossa venyttynyt nivuskanavan takaosa ommeltiin vahvemmaksi ilman verkkoa.
Molemmat tekniikat toivat urheilijalle avun: kuukauden kuluttua noin puolet leikatuista pystyi pelaamaan ja kolmen kuukauden kuluttua yli 90 prosenttia oli kivuttomia. Leikkaushoitoon kannattaa kuitenkin ryhtyä vain, jos huippu-urheilijan nivusvamma ei parane konservatiivisesti 1–3 kuukauden aikana.
Lähteet:
Paajanen H ym. Long-standing groin pain in contact sports: a prospective case-control and MRI study. BMJ Open Sport Exerc Med 2019;5:e000507.
Sheen AJ ym. Randomized clinical trial of open suture repair versus totally extraperitoneal repair for treatment of sportsman’s hernia. Br J Surg 2019, painossa.
Kirjoittaja
Hannu Paajanen
Kuva
Fotolia
Artikkeli on alun perin julkaistu Lääkärilehdessä 20/2019.
