Psykooseja ei voida kuvata irrallaan ympäristöstä

Mielenterveysongelmien määrittäminen riippuu siitä, minkälaisia ilmiöitä vallitsevassa kulttuurissa pidetään poikkeavina.

Psykooseja ei voida kuvata irrallaan ympäristöstä Kuva 1 / 1

Kun mielenterveysongelmia luokitellaan kategorisesti oirekuvan mukaan, onnistutaan harvoin tavoittamaan psyykkisten ja sosiaalisten ilmiöiden moniulotteisuus.

– Psykoosien epäyhtenäinen luonne vaikeuttaa tarkoin määriteltyjen diagnoosi- ja hoitomenetelmien kehittämistä, kirjoittaa psykologi Tomi Bergström Lääkärilehdessä.

Tähän tarpeeseen on pyritty vastaamaan dimensionaalisilla ja psykososiaalisilla lähestymistavoilla, joissa huomioidaan psykoosi-ilmiön ja sen määritelmien suhteellisuus.

Dimensionaalisessa lähestymistavassa kliinisen tunnusmerkistön täyttävää psykoosihäiriötä katsotaan edeltävän joukko psykoosin kaltaisia, mutta lievempiä kokemuksia. Keskeinen kysymys on, missä vaiheessa ilmiö muuttuu patologiseksi.

Psykoottisiin ilmiöihin liittyy usein traumaattisia kokemuksia ja laajemmin toistuvia elämänhaasteita. Psykososiaalisesta näkökulmasta psykoosit voidaan hahmottaa ymmärrettävinä reaktioina haastaviin elämänkokemuksiin ja akuuttiin kuormitukseen.

Mielenterveysongelmien määrittäminen on aina tulkinnanvaraista ja riippuu siitä, minkälaisia ilmiöitä vallitsevassa kulttuurissa pidetään poikkeavina. Psykooseja ei voidakaan kuvata irrallaan siitä ympäröivästä todellisuudesta, jossa ne ilmenevät.

Keskeistä on hoitokäytäntöjen kohdentaminen potilaan ja hänen lähiverkostonsa yksilöllisiin tarpeisiin. Parhaimmillaan muodostuu vuorovaikutussuhde, jossa potilas kokee tulevansa ymmärretyksi ja kuulluksi.

Lähde: Bergström T. Psykososiaalisia malleja psykoosi-ilmiön ymmärtämisen ja integratiivisen hoidon tueksi. Suom Lääkäril 2019;13:816-819.

Kirjoittaja
Tiina Lautala

Kuva: Panthermedia

Tiedeartikkeli on julkaistu Lääkärilehdessä 13/2019.

Oletko jo lukenut nämä?