Sieniasiantuntemuksesta paljon apua sienimyrkytyksen hoidossa

Merkittävimmät vakavien sienimyrkytysten ja sienimyrkytyskuolemien aiheuttajat ovat valkokärpässieni ja suippumyrkkyseitikki.

Sieniasiantuntemuksesta paljon apua sienimyrkytyksen hoidossa Kuva 1 / 1

Vastikään Suomeen muuttanut perhe oli kerännyt metsästä erilaisia sieniä, joista teki muhennosta. Isä ja lapset söivät noin kaksi ruokalusikallista, äiti enemmän. He kaikki alkoivat voida pahoin, lapset oksentelivat ja äiti muuttui sekavaksi.

Ensihoitoyksikkö ei voinut juottaa potilaille lääkehiiliseosta paikan päällä, koska asiaa ei saatu selvitetyksi kielitaidon puutteiden takia. Perhe vietiin päivystykseen ja siirrettiin siellä sokkihuoneeseen. Raskaana oleva äiti oli hyvin sekava, ja hänelle annettiin diatsepaamia suoneen. Lapsilla oli alkuvaiheessa oireina sekavuutta ja oksentelua, myöhemmin uneliaisuutta. Lapsille ja äidille annettiin lääkehiiltä nenämahaletkun avulla. Isä pystyi itse juomaan hiiliseoksen. Lapsille annettiin ondansetronia pahoinvointiin. Laboratoriokokeissa ei ilmennyt erityisiä löydöksiä.

Sienien tiedettiin olleen valkoisia, punaisia ja mustia. Päivystysapteekissa ei ollut silibiniiniä, joka on valkokärpässienimyrkytyksessä käytettävä antidootti. Apteekissa oli kuitenkin lista muista sairaaloista saatavista antidooteista, ja silibiniini-infuusioita lähetettiin autolla naapurisairaanhoitopiiristä.

Lapset siirrettiin lastenosastolle, isä päivystysosastolle ja äiti teho-osastolle tarkkailuun. He kaikki saivat hoitona suonensisäistä ylläpito­nesteytystä, silibiniini-infuusioita ja uudelleen lääke­hiiltä.

Ruoka ja perkausjätteet tutkittiin

Sieniruoka lähetettiin yliopiston bio- ja ympäristötieteiden laitokselle sieniasiantuntijalle, ­joka tutki ensiksi ruoassa olevia sienenkappaleita mikroskoopilla. Koska sienten määrittäminen öljyisestä ruoasta oli erittäin vaikeaa, hän sai tutkittavakseen sienien perkausjätteet ja kävi metsässä, josta sienet oli kerätty. Ongelmana oli se, että ruoassa ja perkausjätteissä oli useita sienilajeja, joista monista oli tallella vain pieniä osia. Varmuudella ruoasta ja perkausjätteistä löytyi runsaasti punakärpässientä, joka sopi myös potilaiden kliiniseen kuvaan. Valko­kärpässientä ei löytynyt, eikä kasvupaikka ollut lajille tyypillinen. Kasvupaikalta löytyi puna­kärpässienen lisäksi myrkkysienistä yksittäinen ruskokärpässieni, mutta sen palasia ei ollut aina­kaan perkausjätteissä. Lisäksi sieniruoasta löytyi harmittomampia savuhaperoja, joitakin punaisia haperoita sekä mäntylahorusokasta.

Lapset ja äiti virkistyivät alle vuorokaudessa. Isä oli koko ajan hyväkuntoinen. Koko perhe kotiutui kahden päivän hoitojakson jälkeen. Seurannassa tehdyissä laboratoriokokeissa ei todettu myrkytykseen liittyviä poikkeamia.

Koska perhe oli ulkomaalaistaustainen, sienimyrkytysten vaarasta tiedotettiin sairaanhoitopiirin alueen vastaanottokeskuksille ja SPR:n valtakunnalliselle tilannekeskukselle.

Pohdinta

Vakavat sienimyrkytykset ovat erittäin harvinaisia. Potilaita, joiden epäillään saaneen sienimyrkytyksen, tulee päivystykseen keskussairaalatasolla yksittäisiä vuosittain. Yleensä he ovat lapsia, ­jotka ovat ehkä maistaneet palan sientä mutta eivät saa oireita, tai aikuisia, jotka saavat oireita sieniaterian jälkeen. Epäillyssä tai varmistetussa sienimyrkytyksessä kannattaa soittaa myrkytystietokeskukseen, josta saadaan hyvät kirjalliset hoito-ohjeet.

Merkittävimmät vakavien sienimyrkytysten ja sienimyrkytyskuolemien aiheuttajat ovat valkokärpässieni ja suippumyrkkyseitikki. Valkokärpässienimyrkytys voi johtaa maksavaurioon ja sitä kautta kuolemaan. Siihen on olemassa antidootti silibiniini, jonka käyttö kannattaa aloittaa, kun myrkytystä epäillään vahvasti. Myös asetyylikysteiiniä (antidootti parasetamolimyrkytyksessä) voi käyttää. Maksavaurio ilmenee vasta useiden vuorokausien kuluttua myrkytyksestä.

Ensihoidon kenttäjohtajat tekevät päivittäin yhteistyötä naapurisairaanhoitopiirien kanssa. Tässä tapauksessa ensihoidon kenttäjohtaja oli oma-aloitteisesti jo etukäteen ottanut selvää naapurisairaanhoitopiiristä, löytyykö sieltä ­silibiniiniä. Poikkeavien tilanteiden hallinta on ensihoidon kenttäjohtajan perustyötä, ja tätä osaamista kannattaa hyödyntää päivystyksissä. Sairaalassamme ensihoidon kenttäjohtotoimisto on sijoitettu päivystyksen yhteyteen, minkä ansiosta ensihoidon ja päivystyksen yhteistyö vaativien potilaiden hoidossa on saatu saumattomaksi.

Sieniasiantuntijasta oli tässä tapauksessa runsaasti apua. Potilaiden kliininen tila sopi ­hyvin sieniasiantuntijan lausunnon mukaiseen punakärpässienen aiheuttamaan myrkytykseen. Koska potilaiden syömästä ruoasta tai perkausjätteistä ei sieniasiantuntijan mukaan löytynyt viitteitä valkokärpässienestä eikä potilaiden tila sopinut valkokärpässienen aiheuttamaksi, silibiniini-infuusion käyttö lopetettiin. Myös vakavan myrkytyksen pelko hälveni, ja potilaat voitiin kotiuttaa nopeasti.

Sienimyrkytyksessä kannattaa tehdä mahahuuhtelu, jos myrkytys on tuore. Tässä tapauksessa lapset olivat oksennelleet rajusti, joten maha oli todennäköisesti tyhjentynyt.

Punakärpässienestä aiheutuvat myrkytys­oireet alkavat puolesta tunnista puoleentoista tunnin kuluttua sienten syömisestä. Oireet menevät ohi puolessa vuorokaudessa. Oireena on pahoinvointi, oksentelu ja suurista annoksista sekavuus, hallusinaatiot ja tajuttomuus. Yksi lakki voi aiheuttaa myrkytysoireet. Keittäminen vähentää myrkyllisyyttä.

Suomalaiset lapsetkin tunnistavat punakärpässienen ja tietävät sen olevan myrkyllinen. Sen sijaan sienestäjät, jotka tulevat muista kulttuureista tai alueilta, joilla on erilainen sienikanta, ovat riskiryhmässä. Maailmalla kasvaa useita syötäviä punertavia kärpässienilajeja, joita käytetään ruoaksi esimerkiksi Etelä-Euroopassa ja Afrikassa. Punakärpässieni on aiheuttanut myrkytyksiä myös muualla joko ihmisten muuttaessa uudelle alueelle tai sienen siirtyessä esimerkiksi istutettujen puiden mukana. Lisähaastetta punakärpässienen tunnistamiseen aiheuttaa se, että voimakas sade voi huuhtoa sienelle tyypilliset pilkut pois, jolloin sieni näyttää epäilyttävän paljon esimerkiksi punaisilta haperoilta, joista monet ovat hyviä ruokasieniä.

Tämän kokemuksen mukaan voi olla riski rohkaista sienestykseen esimerkiksi maahanmuuttajia ja turvapaikanhakijoita. Heitä olisikin syytä varoittaa asiasta vakavasti muun muassa vastaanottokeskuksissa, tai vaihtoehtoisesti järjestää koulutusta aiheesta.

Yhteys sieniasiantuntijaan saatiin tässä tapauksessa nopeasti, koska sairaalalla ja alueen sieniasiantuntijoilla on valmis sopimus, miten tapauksissa toimitaan. Sopimus sisältää esimerkiksi soittolistan mahdollisista asiantuntijoista. Vastaava sopimus olisi hyvä olla kaikkien päivystysyksiköiden ja lähialueiden sieniasiantuntijoiden välillä valmiina. Parhaat asiantuntijat löytyvät yliopistojen biologian laitoksilta, luonnontieteellisistä museoista ja paikallisista sieniseuroista (http://www.funga.fi/yhteistyotahot/).

Kirjoittajat:

Mikko Lintu
LL, akuuttilääketieteen ja sisätautien erikoislääkäri, ensihoidon ylilääkäri
Keski-Suomen sairaanhoitopiiri, päivystyksen toimialue

Mikko Hirvonen
LL, lastentautien erikoislääkäri, osastonylilääkäri
Keski-Suomen sairaanhoitopiiri, lastenosasto

Panu Halme
dosentti, tutkija, tiedemuseon varajohtaja
Jyväskylän yliopisto, bio- ja ympäristötieteiden laitos ja tiedemuseo

Kuva: Fotolia

Lue myös: Sienimyrkytykset ja niiden hoito

Lääkärilehdessä julkaistu alkuperäinen artikkeli taulukkoineen löytyy alla olevasta linkistä.

Oletko jo lukenut nämä?

Terveyskirjasto.fi