Sukuelinherpes on krooninen infektio, joka kestää koko eliniän. Sen diagnostiikka on haasteellista, koska suurin osa potilaista on oireettomia tai oireet ovat epätyypillisiä. Sukuelinherpeksen vaikein komplikaatio on neonataaliherpes, johon liittyy suuri kuolleisuus- ja vammautumisvaara. Neonataaliherpestä pyritään ehkäisemään loppuraskauden viruslääkityksellä, tekemällä keisarileikkaus tuoreen ensitartunnan jälkeen ja huomioimalla viruksen olemassaolo alatiesynnytystä hoidettaessa.
Etiologia
Sukuelinherpeksen aiheuttajat, herpes simplex -virus 1 ja 2 (HSV-1 ja HSV-2), tarttuvat elimistöön limakalvojen tai ihon rikkoumien kautta. HSV-1 aiheuttaa tyypillisesti suun limakalvon yskänrokon ja HSV-2 sukuelinherpeksen.
HSV-1 tarttuu yleensä jo lapsuuden aikana. Huuliherpes on lähes yksinomaan HSV-1-viruksen aiheuttama. HSV-2-virus tarttuu yleensä sukupuoliteitse. HSV-1:n osuuden on osoitettu kasvaneen sukuelinherpeksen aiheuttajana etenkin alle 25-vuotiailla ja naisilla. Tämä saattaa liittyä lapsuusiän HSV-1-infektioiden vähenemiseen, orogenitaaliseksiin (suuseksiin) ja siihen, että yhdynnät aloitetaan aiempaa nuorempina.
Oireet
Vain viidenneksellä sukuelinherpeksen ensitartunnan saaneista esiintyy tyypillisiä oireita, viidennes on oireettomia ja loput oireilevat epätyypillisesti. Tyyppioireet ovat sukuelinten limakalvojen ja ihoalueiden pinnalliset ja helposti rikkoutuvat rakkulat, jotka puhjettuaan muodostavat kivuliaita haavoja. Virtsaaminen on kivuliasta. Paikalliset imusolmukkeet turpoavat. Yleisoireita, kuten kuumetta, päänsärkyä ja lihassärkyä, voi esiintyä. Oireet häviävät yleensä 2–3 viikon kuluessa. Epätyypillisessä taudinkuvassa potilaalla saattaa olla yksittäinen haavauma tai limakalvorikkoumia tai paikallista ulkosynnytinten kutinaa, polttelua tai punoitusta. Uusiutuvassa herpeksessä oireet ovat lievempiä, kestävät lyhyemmän aikaa ja niihin liittyy esioireena polttelevaa, kihelmöivää tai kutiavaa tunnetta limakalvoalueella.
Raskauden aikana sukuelinherpes on yleensä oireeton, mutta ensitartunta voi johtaa tavallista vakavampaan taudinkuvaan.
Vaara lapselle
Vastasyntyneen herpesinfektio voi olla kohdunsisäinen tai synnytyksen aikana tai vastasyntyneisyyskaudella saatu. Kohdunsisäinen HSV-infektio on harvinainen; niitä on vain 5 % kaikista vastasyntyneiden HSV-infektioista. Istukan kautta virus tarttuu todennäköisemmin, kun ensitartunta on saatu ennen raskauden puoliväliä. Sikiön sukuelinherpestartunnasta voi seurata keskenmeno, kohtukuolema, epämuodostuma (silmät, keskushermosto) tai sikiön kasvun hidastuma. Myös ennenaikaisen synnytyksen vaara saattaa lisääntyä.
Neonataaliherpes on sukuelinherpeksen vaikein komplikaatio. Virus tarttuu synnytyksen aikana lapseen suorassa kontaktissa äidin emätineritteisiin. Vastasyntyneen oireet ilmenevät yleensä 9–11 päivän kuluessa, joskus vasta 3–4 viikon kuluttua.
Neonataaliherpes ilmenee disseminoituneena yleisinfektiona (25 %), keskushermostoinfektiona (30 %) tai paikallisinfektiona, joka rajoittuu ihoon, silmiin ja suuhun ilman keskushermoston tai muiden elinjärjestelmien sairautta (45 %). Disseminoitunut sairaus voi olla myös keskushermostossa, mutta lapsella on oireita muissakin elinjärjestelmissä, kuten maksassa, lisämunuaisissa, suolistokanavassa, ihossa, silmissä ja suussa. Sairastuneen lapsen ennusteen ratkaisee taudin laajuus. Disseminoituneessa taudissa on huomattava, 30 %:n kuolleisuus, ja eloon jäävistä 20 %:lle jää neurologisia vammoja. Keskushermostoinfektiossa viruslääkkeellä hoidettujen kuolleisuus on 6 %, mutta 50–70 %:lle eloon jäävistä jää pysyviä neurologisia oireita. Paikallisinfektioon ei liity kuolleisuutta ja neurologinen vammautuminen on harvinaista.
Lopuksi
Kansallisista hoitosuosituksista huolimatta neonataaliherpeksen esiintyvyys ei ole 20 vuodessa vähentynyt. Ongelmana on raskaana olevien naisten oireettomiin tuoreisiin ensitartuntoihin liittyvä suuri neonataaliherpeksen vaara. Primaaripreventio kohdistuukin raskaudenaikaisten ensitartuntojen ehkäisyyn. HSV-2-spesifisen rokotteen tutkimukset ovat toistaiseksi tuottaneet pettymyksen, eikä rokotetta ole näkyvillä lähitulevaisuudessa. Synnytyksen aikana tehtävä PCR-pikatesti HSV:n osoittamiseksi on kehitetty, mutta toistaiseksi sen käyttö ei ole osoittautunut kustannustehokkaaksi. Uusia herpeslääkkeitä, limakalvorokotteita ja limakalvoille tarkoitettuja mikrobisidisiä aineita on kehitteillä.
Tytti Raudaskoski
dosentti, osastonylilääkäri
OYS, Lasten ja naisten tulosalue
Julkaistu Lääkärilehdessä 50–52/12.
Kuva: Panhermedia
