Ympäristön muutoksilla voi tuupata ihmisiä kohti terveellisempiä valintoja

Hissin hidastaminen tekee portaista houkuttelevamman valinnan.

Ympäristön muutoksilla voi tuupata ihmisiä kohti terveellisempiä valintoja Kuva 1 / 1

Merkittävä osa ihmisen käyttäytymisestä on automaattista ja ympäristön ärsykkeiden ohjailemaa, eikä perustu tietoiseen harkintaan. Toimintaympäristöllä on ratkaiseva vaikutus siihen, miten yksilö voi vaikuttaa omiin elintapoihinsa ja kuinka paljon tietoista päätöksentekoa se häneltä vaatii.

Ihmisten valintoihin vaikuttaminen heidän tiedostamattaan on ollut markkinoinnissa arkipäivää jo kauan. Vastaavia keinoja on alettu hyödyntää niin ikään terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä. Tähän pyrkii käyttäytymistieteistä juontava toimintamalli tuuppaus (nudging).

Perinteiset terveyden edistämisen keinot, kuten tiedon jakaminen, uusien käyttäytymismallien opettelu ja motivointi, kohdistuvat tietoiseen käyttäytymisen säätelyyn. Tällaisten interventioiden vaikutukset jäävät kuitenkin usein vaatimattomiksi, kirjoittavat professori Marjukka Kolehmainen ym. Lääkärilehdessä julkaistussa katsauksessa.

Tuuppauksessa sen sijaan muutetaan elinympäristöä niin, että terveelliset vaihtoehdot ovat helppoja, houkuttelevia ja sosiaalisesti hyväksyttäviä. Valinnanvapauteen ei kuitenkaan puututa. Kuvaava esimerkki on lautaskoon pienentäminen, jolloin ruokaa otetaan automaattisesti vähemmän. Terveellinen vaihtoehto voidaan myös asettaa oletusvaihtoehdoksi tai muita näkyvämmin esille. Hissin hidastaminen taas tekee portaista entistä houkuttelevamman valinnan.

Menetelmä on tehokas ainakin lyhyellä tähtäimellä. Pitkän tähtäimen vaikutuksista tarvitaan lisää tutkimusta. Tuuppaus on myös tasa-arvoista – se tuo terveyttä edistävät vaihtoehdot yhtäläisesti kaikille. Mikä parasta, vaikutukset näyttävät olevan suurimpia siellä, missä tarvekin on suurin.

Kirjoittaja
Tiina Huttu
toimittaja

Kuva
Fotolia

Kolehmainen M, Poutanen K, Absetz P, Karhunen L. Tuuppaamalla terveyttä: vihjeet vaikuttavat valintoihin. Suom Lääkäril 2019;74:811–5.

Tiedeartikkeli on julkaistu Lääkärilehdessä 13/2019.

Oletko jo lukenut nämä?