26 osumaa
Kolmoishermosärky on ankara kiputila, jonka syntysyy jää usein selviämättä. Kipu voi estää pahimmillaan kasvojen tai hampaiden pesun, puhumisen tai syömisen.
Sari Mäkipään kolmoishermosärky iskee voimakkaina kipukohtauksina päivittäin. Hänestä tuntuu kuin olisi korva-, hammas- ja poskiontelosärky samanaikaisesti.
Joidenkin migreenipotilaiden toimintakyky kohtauksen aikana on huonompi kuin neliraajahalvauspotilaan, kirjoittaa Sirpa Tahko.
Lasi ei anna periksi, en anna minäkään, kirjoittaa Outi Elo.
Se pieni landetyttö, joka asuu tämän kaupunkilaisen sydämessä, rakastaa paljasjalkaista elämää luonnon keskellä, tunnelmoi Outi Elo.
Outi Elolla on nyt paikka jossa saa rellestää juuri niin paljon kuin sielu ja kroppa sietää.
Mikä siinä on, että toiset keräävät kaikki mahdolliset ja mahdottomat sairaudet, kun toiset porskuttavat terveinä kuin pukki hautaan saakka? kysyy Outi Elo.
?Koeta jaksaa?, muut sanovat. Arvatkaa mitä, aina ei vain jaksa!
Ei ole herkkua olla harvinaissairas. Yleensä diagnoosia saa odottaa vuosia ja vuosikymmeniä, kirjoittaa Outi Elo, joka sairastaa sekä kolmoishermosärkyä että Ehlers-Danlosin oireyhtymää.
14 vuotta sitten elämäni muuttui. Onneksi en tuolloin tiennyt, miten kaikki kiepsahtaisi päälaelleen, kirjoittaa Outi Elo.
Koskaan ei ole kahta samanlaista kipupäivää, kirjoittaa kolmoishermosärkyä sairastava Outi Elo.
Alkuun on mahdotonta nähdä yhtään mitään hyvää sairastumisessa. Ja eihän siinä itsessään olekaan, mutta asioilla, joita se tuo mukanaan, saattaa olla.
Lääkärin viesti oli selkeä: Vatsan tilanne täytyy saada rauhoittumaan ja nyt ammutaan kovilla.
Kädet kyynärpäitä myöten ristissä toivon kuumaa ja tyyntä intiaanikesää! Itselleni sekä kaikille muillekin kolmoishermosärkyä sairastaville. Kaikille, joilla lämpö helpottaa kipuja.
Lihakseni protestoivat minulle jatkuvasti, rutisevat ylitöistä, työoloista, väittävät olevansa 24/7/365 töissä.
Herroille Ehlers ja Danlos tuli mieleen, että vaikeille raskauksille, nivelten sijoiltaan menoille sekä marmorikuvioiselle ohuelle iholle löytyy yhdistävä tekijä.
Meidän kylällä kipukohtaus olisi kätevintä ajoittaa kello 8?16 väliselle ajalle, jolloin on läheisen terveyskeskuksen päivystys.
Ihan heti ei tee mieli viettää taas viittä ja puolta tuntia paikallisessa tervarissa, jotta näen väsyneen lääkärin 10 minuutin ajan.
Kasvojeni tunnosta vastaava Trigeminus-hermo ei siedä kylmää, ei sadetta ei tuulta...
Kun joku sanoo, ?en jaksa enää? täytyy aina reagoida: kuunnellaan, kuullaan, ollaan läsnä.
Tilannetta ei helpota, kun työkaverit kysyvät: "Tulitko vain käymään työpaikalla vai jäätkö tällä kertaa duuniin?" Tietäisittepä..
On hämmentävää, minkälaisia ennakko-oletuksia kohtaan kipusairaana.
Vei vuosia löytää lääkäri, joka tunnisti sairauteni: Kolmoishermosärky. Trigeminusneuralgia. Trige.
Kaikkeen sopeutuu, kun ei ole vaihtoehtoja.
"En voi kääntää kasvojani tuulta kohden, hiihtää pakkassäässä enkä nauttia lumisesta talvesta tuntematta kipua". Riitta Leppäketo sairastui 21-vuotiaana kolmoishermosärkyyn.