186 osumaa
Viereisen vuoteen potilas ehti ajatella, että näinköhän kotiinlähtötarkastus tehdään vain verhon takaa, kirjoittaa Merja Reunanen.
Liian monien poikien täytyy yhä kasvaa mieheyteen kovuuden kautta, kirjoittaa Taina Kinnunen.
Mielenterveyden kädessä peukalo, tuo sormista tärkein, muistuttaa unen ja levon tärkeydestä, kirjoittaa Silja Kosola.
Veikkaan, että nykyään on ahdistavampaa kasvaa aikuiseksi, kirjoittaa Heidi Wikström.
Koukuttavien kuvaruutujen, välinpitämättömien vanhempien ja vailla auktoriteettia toimivien opettajien keskellä osa lapsista kasvaa tärkeimmän kehitysvaiheensa aikana empatiakyvyttömiksi olennoiksi, kirjoittaa Hannu Lauerma.
Arvon lukija, jatkossa tulee yhä vaikeammaksi erottaa fakta fiktiosta, kirjoittaa Jussi Valtonen.
Joskus hoito on ilman erityistä trauma-alttiutta itsessään niin kamalaa, että se on yksilölle liikaa, kirjoittaa Timo Teräsahjo.
Kipu on myös tärkeimpiä syitä eutanasiatoiveiden taustalla, kirjoittaa Eija Kalso.
Ymmärrän, että lääkäreille on tärkeää määrittää oikea taudinkuva, kirjoittaa Riikka Suominen.
Talousajattelu on sovitettava maapallon ekologisiin reunaehtoihin, kirjoittaa Hanna Rintala.
Vankila-ajan muistot piinaavat edelleen Sirahei Popouta, joka hoitaa työkseen traumatisoituneita ihmisiä.
Sinun ei tarvitse rakastaa sitä hetkeä, kun yöllä heräät, kunhan et vihaa sitä, kirjoittaa Jani Kaaro.
En tiennyt tarkkaan, minkä ilon valitsin, kun otin perheeseen koiran, kirjoittaa Sirpa Kähkönen.
Tekoäly on ollut viime aikoina kahvipöytäkeskusteluiden ykkösaiheita, erikoislääkäri Topi Turunen.
Koetan miettiä millaista olisi, jos olisi työvuorossa iltana, jolloin itsetuhoinen potilas koettaa päästä osastolle, kirjoittaa toimittaja-kirjailija Jani Kaaro.
Haluan tietää, kuka päättää, mitä tai kenen sairautta ei hoideta, kun rahat eivät hyvinvointialueella riitä, kirjoittaa lääkäri Tiia Reho. Hän ei halua hyväksyä hiljaista priorisointia terveydenhuollossa.
Toivon, että te opettajat tiedätte, miten paljon me teitä nuorisopsykiatrialla arvostamme, kirjoittaa Miila Halonsaari.
Julkisten palvelujen brändinimet eivät herätä luottamusta, kirjoittaa toimittaja Tiiamari Pennanen.
Kun potilas astuu ovesta sisään, lääkäri ei voi samalla miettiä mitään muuta, kirjoittaa nuorisolääketieteen dosentti Silja Kosola.
Merkittäviksi osoittautuneet keksinnöt on yleensä tavattu tehdä hereillä, kirjoittaa Hannu Lauerma.
Häpeäyhteiskunnassa toiseuden kunnioitus on vähäistä, kirjoittaa Timo Teräsahjo.
Pelko on välttämätön, elämää säilyttävä tunne, kirjoittaa Topi Turunen.
Tavoitteena tulee olla, että liikkuminen ja terveellinen ruokailu opitaan jo varhain osaksi elämää, kirjoittaa Jarkko Heiskanen.
On asioita, joihin päteväksi tullaan vain tekemällä, kirjoittaa Marika Kandell.
Suomi on kulkemassa valitettavan itsekkääseen suuntaan, kirjoittaa Pekka Nykänen.
Intensiivinen harrastukseni on auttanut minua auttamaan potilastani, kirjoittaa Isa Teeriaho.
Jos hoidan tietokonetta enemmän kuin potilaita, jokin on pielessä, kirjoittaa Saana Mäenpää.
Hyvä romaani opettaa elämästä enemmän kuin psykologian oppikirja, kirjoittaa kirjailija ja psykologi Jussi Valtonen.
Kerta toisensa jälkeen näen, miten minun ja rollaattorimummojen ohi nousee hissi toisensa perään täynnä hyväjalkaiselta vaikuttavia ihmisiä, kirjoittaa lääkäri Marika Kandell.
Ennen vanhaan masennus ja etenkin ahdistus tulivat tarpeeseen, mutta ajat ovat muuttuneet, kirjoittaa lääkäri Jari Turunen.