Miltäs nyt tuntuu?
Olemme eläneet pian pari viikkoa Suomessa, jossa ruokakaupat tarjoavat entistä laajemman valikoiman entistä vahvempia alkoholijuomia. Jos uudistuksen kannattajia on uskominen, pitäisi nyt tuntua entistä vapaammalta ja eurooppalaisemmalta.
Muutoksen tekijöiksi tarvitsimme kauppaan juomia, joissa on 17 prosenttia enemmän alkoholia kuin aikaisemmin. Ja sellaisia juomakulttuuria kehittäviä innovaatioita kuin vaikkapa Koskenkorvan ja erilaisten mehujen sekoituksia.
Jos kuunteli kiihkeimpiä uudistuksen vastustajia, saattoi odottaa kansan rappion alkavan uudenvuodenpäivänä ja luisuneen jo tähän mennessä syövereihin, joista ei ole paluuta. Tällaisesta ei tietenkään ole havaintoja. Mahdolliset – itse asiassa todennäköiset – haitat tulevat esiin vähitellen.
Keskustelu alkoholilain uudistuksesta käytiin enimmäkseen tasolla, joka sivuutti uudistusta ajaneen hallituksen perimmäisen kysymyksen, miten pitää huolta verotuloista.
Suomalaisten juomatavat olivat vihdoin alkaneet tasaantua kohti kohtuutta. Erityisen vakavana ongelmana lienevät valtiovarainministeriölle näyttäytyneet tilastot, joiden mukaan nuoriso raitistuu ennen kokemattomalla vauhdilla. Uhkakuvat vaativat toimenpiteitä.
Alkoholilain uudistus toteutti kaikki valtiovarain hoitajien kosteat päiväunet. Viinasta puhuttiin julkisuudessa enemmän kuin pitkään aikaan, mikä oli omiaan kasvattamaan kiinnostusta myös alan tuotteisiin. Sitten voiton – vaikka täpärän – vei mielikuva, jonka mukaan alkoholin saatavuus on yksilön vapauden relevantti mittari.
Samalla avautui loistava tilaisuus korottaa alkoholiveroja, ja niin tietysti tehtiin. Ikään kuin bonuksena veronkorotusten yleensä aiheuttama narina jäi vapauden riemussa kuulumattomiin.
Kansanterveyden, sosiaalialan ja järjestyksenpidon asiantuntijat varoittivat etukäteen yksimielisesti, ettei uudistuksesta seuraa hyvää, vaan merkittäviä lisäkustannuksia. Mutta huihai. Ei niistä tarvitse huolta kantaa, koska hallitus voi luottaa suurimman osan haitoista tulevan näkyviin aikaisintaan seuraavalla vaalikaudella. Siis hallituksen vastuu- ja mukavuusalueen tuolla puolen. Positiiviset mielikuvapisteet normien purkamisesta alkavat puolestaan kertyä heti.
Alkoholilain uudistus on karu esimerkki julkisen talouden kolminaismoraalista. Välittömät hyödyt voittavat pitkän aikavälin haitat. Yksilön mielistely voittaa perheiden ja yhteisöjen edut. Riippuvuuksien kohtelussa ei ole mitään logiikkaa.
Julkinen valta voi, jos tahtoo, vaikuttaa ihmisten käyttäytymiseen. Tupakoitsijoille säädetyt rajoitukset ovat radikaalisti vähentäneet tupakoinnin suosiota. Tämä on yhteiskunnallisesti hyvä suunta, mutta millä perusteella valtiovalta hylkii tupakkaa ja suosii alkoholia? Tunnemme tupakan vakavat terveyshaitat, mutta tupakka ei tiettävästi aiheuta tappoja, pahoinpitelyjä, kuolonkolareita, huostaanottoja, syrjäytymistä eikä vajoamista yhteiskunnan tukien varaan.
Eduskunta teki päätöksen alkoholilain uudistuksesta laillisessa järjestyksessä, joten pulinat pois. Saimme kuitenkin opettavaisen näytöksen siitä, miten enemmistövalta toimii.
Uudistus hyväksyttiin ratkaisevassa käsittelyssä äänin 98–94. Eduskunnan pienin luonnollinen enemmistö tuntuisi olevan 100 ääntä, kun puhemiehen tehtävää hoitava henkilö ei merkillistä kyllä äänestä. Kaikki edustajat eivät kuitenkaan olleet paikalla.
Tämän päätöksen ratkaisivat poissa olleet kansanedustajat: Maria Guzenina (sd), Heli Järvinen (vihr), Pauli Kiuru (kok), Sanna Lauslahti (kok), Anne Louhelainen (sin), Pentti Oinonen (sin) ja Juha Sipilä (kesk).
Poissaolijoiden äänten mahdollinen jakautuminen jää arvoitukseksi, koska kansanedustajilla oli ainakin teoriassa lupa äänestää omantuntonsa mukaan. Tämä merkitsi poikkeuksellista vapautta. Sekään ei ilmeisesti riittänyt poissaolijoille, joiden on helppoa pestä jälkeenpäin kätensä ratkaisusta, jos siltä alkaa tuntua.
Mitä mieltä olet, hyvä lukija, onko alkoholilaki nyt kohdallaan? Kantoivatko kansanedustajat vastuunsa tavalla, jonka hyväksyt? Muun muassa näitä kysymyksiä voit pohtia kommentoimalla tätä blogia.
Lääkärilehden vastaavana päätoimittajana vuosina 2008−2016 toiminut Hannu Ollikainen tarkastelee ajankohtaisia aiheita ja ikuisuuskysymyksiä maallikon näkökulmasta.
Hannu Ollikainen
Blogi on julkaistu Lääkärilehdessä 10.1.2018.
