Kun kartoitimme Heinolan perusterveydenhuollon toimintaa vuosina 2007–2008, huomasimme toimintatapamme suorastaan tuottavan vuodepotilaita. Terveyskeskuksen vuodeosastopaikat olivat jatkuvasti täynnä ja kuormitus oli yli 100 % sekä akuuttiosastoilla että pitkäaikaisosastoilla. Akuuttiosaston potilaista runsas puolet odotti pitkäaikaisosastolta paikkaa ja yli kolmannes oli jäänyt vuodepotilaaksi. Potilaiden toimintakyky ei siten kohentunut sairaalajaksolla, vaan pikemminkin huononi.
Työtapamme oli ollut perinteistä passiivista hoitoa ja hoivaa, jossa potilaan puolesta tehtiin paljon asioita ja hoito tuotiin vuoteeseen. Suurin osa potilaista söi ateriansa vuoteen pääty koholla tai vuoteen reunalla istuen. Osa potilaista autettiin pyörätuoliin tai geriatriseen tuoliin päivittäin, osa vain kerran viikossa. Vain pieni osa käveli autettuna tai itsenäisesti. Potilaat jäivät pikku hiljaa vuoteeseen, jolloin monet heistä alkoivat tarvita pysyvää laitoshoitoa kotiutumisen sijaan.
Uudistuksen toteuttaminen
Vuonna 2008 ryhdyimme määrätietoisesti kehittämään toimintakulttuuria pyrkien siihen, että potilaiden toimintakyky ei heikkene, vaan päinvastoin paranee hoitojakson aikana. Koko hoitoketju vuodeosastolta kotihoitoon ja muihin asumispalveluihin uudistettiin. Toimintakyyn puututtiin heti potilaan tullessa osastolle, ja sen kohentaminen otettiin keskeiseksi tavoitteeksi akuuttien sairauksien hoidon rinnalle.
Kuntouttavassa hoitotyössä potilaan omat voimavarat ja liikuntakyky selvitetään aiempaa tarkemmin. Toiselle akuuttiosastolle perustettiin kuntosali, jotta lihasvoiman harjoittaminen onnistuu hoidon yhteydessä. Aktiivista kuntoutusta edisti myös fysioterapeutin saaminen kaikille osastoille moniammatillisen hoitotiimin jäseneksi.
Nykyisin potilaiden omia voimavaroja tuetaan eikä heidän puolestaan tehdä asioita, joista he voivat suoriutua itse. Esimerkiksi sängyssä ruokailua ei enää tapahdu kuin poikkeustilanteessa. Kaikki kynnelle kykenevät aterioivat päiväsalissa, jotta liikuntakykyä pidetään yllä. Liikkeelle lähdetään heti eikä potilasta makuuteta turhaan.
Potilaiden tilan kokonaisvaltaisessa selvittelyssä kiinnitämme erityistä huomiota lääkityksen ja ravitsemustilan tarkistukseen. Kaatuneille tehdään ortostaattinen koe. Hoitoa ja kuntoutusta suunnitellaan moniammatillisissa palavereissa. Hoitaja ja fysioterapeutti käyvät yhdessä viikoittain läpi osastopotilaiden tilanteen, ja kahden viikon välein on laajempi kierto, jossa ovat paikalla lääkäri, hoitaja, hoitotyön esimies, fysio- ja toimintaterapeutti sekä tarvittaessa palveluohjaaja ja sosiaalityöntekijä.
Potilaiden jatkohoito järjestetään saumattomasti. Tarvittaessa pidämme hoitoneuvottelun, johon osallistuvat potilaan ja omaisen lisäksi osastolta hoitaja, lääkäri ja fysioterapeutti ja kotihoidon edustajana palveluohjaaja sekä tarpeen mukaan sosiaalityöntekijä tai toimintaterapeutti. Ennen kotiutusta osaston tai palveluohjauksen fysioterapeutti voi tehdä kotikäynnin, jossa varmistetaan potilaan mahdollisuudet selviytyä kotona. Hoitoneuvottelussa sovimme kotihoidon käynnit ja muut tukitoimet, jotta kotiutus onnistuu turvallisesti.
Iäkkäiden potilaiden palvelujen tarvetta koordinoivan SAS-työryhmän toimintaperiaatteita selkiytettiin siten, että ympärivuorokautista hoivapaikkaa haetaan pääsääntöisesti vasta, kun kotihoidon maksimikäynnit on kokeiltu. Vanhukset hoidetaan nykyisin asumispalveluissa loppuun asti, joten heitä ei tarvitse siirtää sairaalaan viimeisiksi elinpäivikseen, vaan he voivat olla tutussa ympäristössä kuolemaansa saakka.
Tulokset
Kuntouttava hoitotyö on tuottanut tulosta. Akuuttiosastojen hoitoajat lyhenivät, mikä näkyi hoitopäivien vähenemisenä. Samalla hoitojaksojen määrä alkoi lisääntyä ja pitkäaikaisosaston potilasmäärä vähentyä. Suljimme pitkäaikaisosaston vuonna 2011, jolloin sen 42 potilasta muutti entisen Reumasairaalan tiloista kunnostettuihin tehostetun palveluasumisen pienkoteihin.
75 vuotta täyttäneistä heinolalaisista asui vuonna 2012 kotona 91,4 % ja ympärivuorokautisessa hoivapaikassa 8,5 % (tehostetussa palveluasumisessa 6,5 % ja vanhainkodissa 2 %), joten terveyskeskuksen vuodepaikkojen supistaminen ei ole johtanut hallitsemattomaan hoivapaikkojen määrän kasvuun.
Vuodepaikkojen vähentäminen on ollut nopeaa. Tällä hetkellä Heinolan terveyskeskuksessa on yhteensä 47 perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon potilaspaikkaa, mutta pitkäaikaisosastoja ei enää ole. Kaikki potilaat pääsevät keskussairaalasta nopeasti jatkohoitoon terveyskeskukseen. Vuonna 2012 Päijät-Hämeen sairaanhoitopiirissä oli yhteensä 347 siirtoviivemaksullista hoitopäivää, joista Heinolalla ei ollut yhtään.
Samanaikaisesti vuodepaikkojen vähentämisen kanssa olemme tehneet muitakin toiminnallisia muutoksia. Lonkka- ja aivohalvauspotilaiden kuntoutus on vuonna 2012 keskitetty uudelle kuntoutusosastolle, jossa potilaille tehdään kokonaisvaltainen arvio. Siihen kuuluvat kaatumisen syiden selvittely, osteoporoosi- ja muun lääkityksen tarkistaminen, aktiivinen kuntoutus ja kotiutuksen järjestäminen.
Esimerkiksi vuonna 2013 lonkkamurtumapotilaiden keskimääräinen hoitoaika Heinolan terveyskeskuksen vuodeosastolla on potilastietoraporttien mukaan ollut 12–15 vuorokautta. Heistä kaksi kolmasosaa kuntoutui kotona pärjääviksi ja viidennes kotiutui palveluasuntoon. Vaikka potilasmäärä on pieni, luvut ovat kuitenkin suuntaa antavia.
Lopuksi
Heinolan terveyskeskuksen vuodepaikkojen vähennys muutamassa vuodessa 138:sta nykyiseen 47:ään on merkittävä. Toimintakulttuurin muutos on ollut sitäkin merkittävämpi. Hoito ei tuota lisää vuodepotilaita vaan päinvastoin edistää heidän kuntoutumistaan takaisin omaan kotiin. Aktiivinen kuntouttava hoitotyö, potilaan kokonaisvaltainen arvio, hyvä moniammatillinen yhteistyö ja toimivat hoitoketjut myös kotihoidon ja asumispalvelujen kanssa ovat olleet edellytys onnistumiselle. Kokeneiden lääkärien ja muun henkilökunnan sekä johdon sitoutuminen muutokseen on ollut luonnollisesti välttämätöntä.
Kirsi Timonen
LL, perusterveydenhuollon ylilääkäri
Riitta West
THM, vanhus- ja hoitopalvelujohtaja
Aila Riusala
LT, johtava ylilääkäri
Heinolan sosiaali- ja terveystoimi
Kuva: Esa Ilmolahti
Julkaistu Lääkärilehdessä 15/2014.
