Onko asetyylisalisyylihapolla sijaa sydäntautien primaaripreventiossa?

Odottamaton sydäninfarkti ja äkkikuolema ovat edelleen yleisiä sepelvaltimotaudin ensioireita. Sepelvaltimon tukkiva hyytymä on niiden yleisin aiheuttaja. Niinpä onkin loogista olettaa, että vähentämällä hyytymävaaraa esimerkiksi asetyylisalisyylihapolla (ASA) voitaisiin ehkäistä näitä odottamattomia ”terveiden” henkilöiden sydäntapahtumia. Viime vuosikymmenellä eräät epidemiologit ehdottivatkin, että yli 55-vuotiaiden kannattaisi käyttää sydänsairauksien ehkäisynä ”monipilleriä”, joka sisältäisi pienen annoksen ASAa, verenpaine- ja kolesterolilääkkeen sekä foolihapon.

ASAn hyödyt sydän- ja verisuonisairauksien sekundaaripreventiossa ovat kiistattomat, mutta näyttö tautikohtausten ehkäisyhoidon hyödyistä on ollut kovin vähäinen ja peräisin varsin vanhoista tutkimuksista. Vastikään julkaistiin samanaikaisesti kaksi suurta primaaripreven­tiotutkimusta, jotka antavat tärkeää lisävalaistusta asiaan.

ARRIVE-tutkimuksessa satunnaistettiin 12 546 henkilöä käyttämään joko ASAa 100 mg päivässä tai lumelääkettä. Valtimotautiin sairastumisen riskin arvioitiin osallistujilla olevan ainakin 10 % seuraavien kymmenen vuoden aikana iän, tupakoinnin, verenpaine- ja kolesterolitasojen sekä sukutaipumuksen perusteella. Sydäntapahtumia (sydänkuolema, sydäninfarkti, epävakaa angina pectoris, aivoinfarkti tai TIA-kohtaus) ilmeni keskimäärin viiden vuoden seurannan aikana ASA- ja lumeryhmässä yhtä harvoin. ASAn käyttöön liittyi hieman lumetta enemmän mahaverenvuotoja, mutta kaiken kaik­kiaan haittatapahtumissa tai kuolemissa ei ollut eroa ryhmien välillä.

ASCEND-tutkimuksessa satunnaistettiin puolestaan 15 480 yli 40-vuotiasta diabeetikkoa, joilla ei ollut sydän- tai verisuonisairauksia, käyttämään joko ASAa tai lumelääkettä keskimäärin 7,4 vuoden ajan. Vakavia sydän­tapahtumia ilmeni ASA-ryhmässä hieman vähemmän, mutta vakavia vuotoja enemmän.

ASA ei ollut hyödyllinen kummassakaan tutkimuksessa edes alaryhmissä, joissa sydän­tapahtumariski arvioitiin suurimmaksi. Etu­käteen arveltiin, että ASA saattaisi vähentää maha-suolikanavan syöpiä ja niistä johtuvia kuolemia. Tämänkin vaikutuksen suhteen tulos oli neutraali.

Vaikka ASA ehkäisee sydäninfarkteja, ei näissä uusimmissakaan tutkimuksissa pystytty siis osoittamaan, että siitä olisi haitat ylittävää hyötyä primaaripreventiossa edes niille, joilla on runsaasti valtimotautien vaaratekijöitä. Melkoinen osa riskiryhmistä käyttää nykyään statiineja ja verenpainelääkitystä, jolloin sydäntapahtu­mien vaara on jo niin pieni, ettei sitä pystytä pieniannoksisella ASAlla enää turvallisesti pienentämään.

Vielä nykyäänkin moni terve suomalainen syö lääkärin määräyksestä tai oman harkintansa mukaan ”miniaspiriinia” ehkäistäkseen sydän- ja aivoinfarkteja. Perinteisiin vaaratekijöihin perustuva sepelvaltimotautiriskin arviointi ja todettuihin riskitekijöihin vaikuttaminen ovat edelleen valtimotautien aiheuttaman sairastavuuden ehkäisyn kulmakivi, eikä terveen iäkkäänkään ihmisen kannata käyttää ASAa tautikohtausten ehkäisyyn.

Kirjoittaja:

Juhani Airaksinen

professori, ylilääkäri, toimialuejohtaja

TYKS Sydänkeskus

Julkaistu Lääkärilehdessä 41/2018.