Viekö älylaite vauvalta vanhemman?

Toiminnallinen riippuvuus saattaa kaapata vauvan vanhemman hermoradastot käyttöönsä aineriippuvuuden tavoin. ­Digiriippuvuuden haitat vanhemmuudelle ovat toistaiseksi jääneet hämmästyttävän vähälle huomiolle.

Viekö älylaite vauvalta vanhemman? Kuva 1 / 1

Päihteet ja vanhemmuus kilpailevat samoista hermoradoista vanhemman aivoissa. Aineriippuvuus heikentää vanhemmuudesta koettua mielihyvää ja lisää siitä koettua stressiä. Myös toiminnallisten riippuvuuksien osalta tarvitaan nopeasti tarkkaa tutkimustietoa vaikutuksista vanhemmuuden kokemiseen, vanhempana toimimiseen ja lapsen kehitykseen.

Brittiläinen lastenlääkäri ja psykoanalyytikko Donald Winnicott kuvasi jo aikanaan havain­toaan, miten raskauden lopulla ja vauvan syntymän jälkeen äidin aivot vaikuttavat asettuvan muista elämänvaiheista poikkeavaan tilaan. Vauva ja vanhemmuus ikään kuin ”valtaavat” mielen, ja nousevat luonnostaan erityisen keskittymisen ja ilon kohteeksi. Hän käytti tästä ­nimitystä ”primary maternal preoccupation”. Saman on sittemmin todettu pätevän yhtälailla isien kohdalla.

Aivoissa tapahtuu vanhemmuuteen siirtymisen vaiheessa merkittäviä toiminnallisia ja jopa rakenteellisia muutoksia. Ne näkyvät lisääntyneenä herkkyytenä vastasyntyneen viesteille, mikä vahvistaa kiinnostusta ja uteliaisuutta ja tunnetason lähentymistä vauvaan. Muutokset aivojen hermoradastojen aktivoitumisessa ja keskinäisessä tasapainossa edesauttavat maksimaalista mielihyvän kokemusta ja parempaa stressin sietokykyä. Evolutiivisesti mielekkäät muutokset tukevat vanhemman hoivakäyttäytymistä ja venymistä rasituksissa sekä edesauttavat jälkeläisen selviytymistä.

Mielihyvän hakemisesta syntyy kierre

Päihderiippuvuudessa aivojen mielihyvän ja stressin säätelyjärjestelmiin syntyy häiriö- ja epätasapainotila. Elämäntilanteessa on usein kasautuneena monia ahdistuneisuutta ja stressiä aiheuttavia tekijöitä. Päihteittä olo lisää stressikokemusta entisestään, ja sen lievittämiseen käytetään uudelleen päihdettä. Lievitys tuo väliaikaista mielihyvää ja kierre jatkuu. Aivojen mielihyvä- ja stressinsäätelyjärjestelmä tulee näin ”kaapatuksi” tarkoitukseen, jossa ylläpidetään tapakäytöstä helpottamaan ahdistavaa kokemusta.

Tutkimuksia vanhemmuuden ja päihderiippuvuuden neurobiologian mahdollisista yhteyksistä on tehty sekä koe-eläimillä että ihmisillä. Eniten tutkimuksia on tehty Yhdysvalloissa ja koskien kokaiiniriippuvuutta. Niissä on havaittu, että normaalissa vanhemmaksi tulon prosessissa, ”parental preoccupation” -tilassa, ak­tivoituvat pitkälti samat mielihyvän ja stressin säätelyn hermoradastot kuin päihderiippuvuudessa.

Tilanteessa, jossa vauvan vanhemmalla on päihderiippuvuus, muut mielihyvän lähteet, kuten sosiaaliset suhteet ja kiintymyssuhde, jäävät päihteille kakkoseksi. Päihteet siis ikään kuin ”kaappaavat” käyttöönsä ne mielihyvään ja stressin säätelyyn liittyvät hermoradastot, jotka luonnostaan kuuluisivat lapselle.

Kaappausteorian osuvuus näkyy kliinisissä tutkimuksissa esimerkiksi siten, että päihderiippuvainen vanhempi huomaa heikommin vauvan viestejä, ja kokee lapsen kanssa olosta vähemmän mielihyvää ja enemmän stressiä kuin verrokkivanhempi. Mielihyvän sijaan lapsen kanssa olosta tuleekin stressaavaa, mikä lisää entisestään tarvetta etsiä mielihyvää muista lähteistä.

Vanhemmuudesta stressaava kokemus

Viime aikoina on lisääntyvästi alettu kiinnittää huomiota toiminnallisiin riippuvuuksiin, ­kuten netti- ja älypuhelinriippuvuuteen. Riippuvuustilanteessa käyttö on muuttunut hyödyllisestä ja hauskasta sosiaalisia suhteita ja arki­elämää rikkovaksi hallitsemattomaksi tavaksi.

Riippuvuuden kehittymisen mekanismin arvellaan pohjaavan ainakin osittain samoihin neurobiologisiin ilmiöihin kuin aineriippuvuuksissa: mielihyvän ja stressin säätelyn häi­riötilaan. Pelit, sovellukset, tiedon haun loputtomat mahdollisuudet, laitteiden jatkuva mukana kulkeminen ja aukiolo altistavat huomaamatta riippuvuuden kehittymiselle ja luovat jatkuvan palautteen tarpeen.

Toiminnallinen riippuvuus on erityisen ongelmallinen, kun kyseessä on pienen lapsen vanhempi. Se voi, tosin vasta hypoteettisesti, kaapata vanhemman hermoradastot itselleen samoin kuin aineriippuvuus. Vanhemmuus ja yhdessäolo lapsen kanssa ei tuokaan samalla tavalla enää luonnollista mielihyvää, vaan alkaa tuntua päinvastoin ikävältä, stressaavalta ja häiritsevältä.

Liiallisen älypuhelimen ja digimedian käytön vaikutuksista on vasta vähän tutkimustietoa. Sen on todettu nuorilla ja aikuisilla olevan yh­teydessä unettomuuteen, mielenterveysongelmiin sekä muistin ja keskittymisen vaikeuksiin. Unettomuus sinänsä jo lisää riskiä myös monille fyysisille sairauksille. Haitat vanhemmuuteen ovat toistaiseksi jääneet hämmästyttävän vähälle huomiolle.

Tarkkaa tutkimusta digiriippuvuuden yleisyydestä, vaikutuksista ja vaikutusten mekanismista vanhemmuuteen tarvitaan nopeasti. Puutteellisen varhaisen läsnäolon ja vuorovaikutuksen vaikutuksista lapsen kehitykseen on kuitenkin jo ennestään olemassa vankkaa kehityspsykologista näyttöä.

Lähteet:

Winnicott DW. Primary maternal preoccupation. Kirjassa: Through pediatrics to psychoanalysis. New York: Basic Books 1956;300–5.

Leckman JF, Feldman R, Swain JE, Eicher V, Thompson N, Mayes LC. Primary parental preoccupation: circuits, genes and the crucial role of the environment. J Neural Transmission 2004;111:753–71.

Rutherford H, Mayes L. Primary maternal preoccupation: using neuroimaging techniques to explore the parental brain. Psyche 2011;65:973–88.

Berridge KC, Kringelbach ML. Pleasure systems in the brain. Neuron 2015;86:646–64.

Tuulari J, Karlsson H. Mielihyvä, mielipaha ja ihmisen aivot. Duodecim 2017;133:2203–7.

Rutherford H, Potenza M, Mayes L. The neurobiology of addiction and attachment. Kirjassa: Suchman N, Pajulo M, Mayes L, toim. Parenting and substance abuse. Developmental approaches to intervention. New York: Oxford University press 2013;3–23.

Rutherford H, Williams S, Moy S, Mayes L, Johns J. Disruption of maternal parenting circuitry by addictive process: rewiring of reward and stress systems. Front Psychiatry 2011;37:1–17.

Taipale J. Addiktiota on tarkasteltava laajemmin. Lääkäril 2017;72:2292–3.

Alter A. Irresistable. Why we can’t stop checking, scrolling, clicking and watching. London, UK: Vintage Publishing 2017.

Honkanen V. Digimaailma ja tekoäly – mielihyvän tuojia vai viejiä? Duodecim 2017;133:2225–8.

Wessman J. Miten digimaailma vaikuttaa lapsen kehitykseen. Lääkäril 2017;72:2230–1.

Feldman R. Parent-infant synchrony – biological foundations and developmental outcomes. Curr Dir Psychological Science 2007;(6):340–45.

Salo S, Flykt M. The impact of parental addiction on child development. Kirjassa: Suchman N, Pajulo M, Mayes L, toim. Parenting and substance abuse. Developmental approaches to intervention. New York: Oxford University press 2013;195–210.

Kirjoittaja:

Marjukka Pajulo

varhaislapsuuden psykiatrian dosentti, lastenpsykiatrian erikoislääkäri, tutkija

Turun yliopisto kliininen laitos ja Finn Brain

Kuva: Fotolia

Julkaistu Lääkärilehdessä 8/2018.

Oletko jo lukenut nämä?

Terveyskirjasto.fi