Juoksuaika

Kevät on elämäntapaterrorismin kulta-aikaa, kirjoittaa Sari Hannukainen.

Kevät on tullut vähälumisena ja lämpötila saattaa nousta jopa muutamaan plus asteeseen. Hihattomat paidat on kaivettu naftaliinista ja kesärenkaat vaihdettu ensimmäisten auringonsäteiden pilkistäessä pilven raosta räntäsateen takaa. Vappu on juhlittu ja nyt on aika ottaa itseään niskasta kiinni. Bikinikausikin lähestyy jo uhkaavasti ja mainoskuvastot pursuavat kauniita ja notkeita kesäihmisiä, joiden kaltaisia jokainen meistä haluaa olla. Kevään trendikkäisiin housuihin on mahduttava maksoi mitä maksoi.

Kevät on elämäntapaterrorismin kulta-aikaa. Tässä vaiheessa huono omatunto menneiden synkkien ja pimeiden talvikuukausien huonoista elämäntavoista nostaa päätään ja nyt viimeistään tulee olla suunnitelmallisesti laadittu ohjelma silavan sulattamiseksi vyötäröltä. Joulusuklaan mättäminen muistuttaa kireänä vyötärönauhana ja päätös uudesta elämästä saa jälleen kerran alkunsa. Kadut alkavat pikku hiljaa täyttyä ammattimaisesti etenevistä juoksijoista, joilla on tekniset urheiluvaatteet viimeisimmän kevätkuosin mukaisia. Juoksuaika saa ihan uuden merkityksen. Huomaan itsekin taas kipittäväni ja puuskuttavani työpaikan portaita ylös rivakammin kuin muutama kuukausi aikaisemmin. Silloin saatoin sortua hissillä ajeluun aamun varhaisina hetkinä. Nyt mietin miten hyvää nuo portaat tekevätkään reisilleni.

Kaalikeitot porisevat yhä useammissa kodeissa ja ihmedieetit lupaavat uskomattomia tuloksia muutamassa viikossa. Mainos TV:n kautta voi tilata jopa laihduttavat pöksyt, jotka omasta mielestäni kuulostivat mukavan leppoisalta menetelmältä kohti kesän unelmavartaloa. Kyseisillä ihmepöksyillä ei vain hoikistu, vaan kaupan päälle saa vatsalihakset ja napakan pepun.

Kaiken tavoitteellisen urheilutreenihuuman keskellä ystäväni kanssa tehty mukava iltalenkki kuulostaa hiukan aneemiselta, jolla ei viitsi sosiaalisessa mediassa suuremmin kehuskella. Kukaan ei ole vielä keksinyt mitata leukojen liikettä ja siihen kuluvaa energiamäärä. Olisimme ystäväni kanssa vahvoilla tässä lajissa. Tämä laji saattaa kyllä altistaa leukanivelen kulumille, mutta olen valmis ottamaan tämän tietoisen riskin jatkossakin.

Kevät on myös mittaamisen aikaa. Mittaamme painoindeksiä, kaloreita, kulutusta, levon ja liikunnan määrää. Kaikkea pitää voida arvioida niillä mitattavilla suureilla, jotka vievät meitä kohti tulevan kesän tavoitetta. Voiko enää edes puhua liikunnan harrastamisesta, jos ei ole todisteena mitään mittaustulosta. Suorittaminen on siirtynyt työpaikoilta harrastuksiinkin. Onko enää mitään, mitä voi tehdä vain siitä yksinkertaisesta syystä, että se on mukavaa?

Trendikkäällä kevätihmisellä tulee olla uuden kevättrenssin lisäksi kevätstressi kaikesta kevätpuuhailusta. Mökki on saatavat kuntoon, ikkunat on pestävä, on hankittava kukkia ja istutettava yrttejä ikkunalaudalle ja tehtävä lomasuunnitelmia. Härkäpäisesti istutan vielä yöpakkasaikaan ulkokukkia vain todetakseni niiden paleltuneen yön aikana.

Pääasia on, että on suunnitelmia. Ilman suunnitelmia on auttamattomasti pudonnut kevätkelkasta. Sosiaalinen media, naistenlehdet ja iltapäivälehdet pursuavat vinkkejä ja ohjeita kaikesta siitä, mitä juuri nyt on ehdottomasti tehtävä. Mikä on IN nyt keväällä 2017. Kaiken pitää olla kunnossa ja ainakin ennen juhannusta. Suorittaminen on päivän sana ja näin keväällä luonnon ja ihmisten herätessä talviunestaan se korostuu. Keväästä, liikunnasta ja elämäntapamuutoksesta voi nauttia myös ilman jatkuvaa suorittamisen kierrettä ja sen voi tehdä myös itselleen armollisesti ja itselleen sopivalla tavalla.

Sari Hannukainen
Kirjoittaja on yksityissairaalassa työskentelevä anestesiologian ja tehohoidon erikoislääkäri.

Lue myös:

Raivo
Mummila – täällä asuu pappakin
Oikeus elää ja kuolla