Kikkan pelasti päivän

Sairauden tekeminen näkyväksi lisää toivottavasti myötätuntoa sellaisissakin, jotka kokevat olevansa terveitä, voimakkaita ja kaikkivoipia, kirjoittaa Leena Mallat.

Kaltaisteni eläkeläisten sunnuntaipäivään kuuluvat talviaikaan television maastohiihtokisat ja ensi viikonloppuna alkava ampumahiihdon maailmancup. Kyse ei omalla kohdallani ole aina niinkään itse urheilukilpailusta kuin kaipuusta maailmaan, jonka kokee turvalliseksi. Mitä hullummaksi maailma ympärillä tuntuu käyvän, sitä tarpeellisempi on vaihteeksi televisio-ohjelma, jossa nopein hiihtäjä on voittaja tai jossa aseita käytetään vain maalitauluun ampumiseen.

Voi tietysti arvostella, että kyse on eskapismista, silmien sulkemisesta ympäröivältä todellisuudelta. Niinpä tuntui hyvältä kun sunnuntain Rukan maailmancup-kisojen hiihto-osuus alkoi videotervehdyksellä, jonka esitti amerikkalainen olympiavoittaja ja muutenkin menestynyt hiihtäjä Kikkan Randall. Reilu vuosi sitten rintasyöpään sairastunut Randall oli pukenut päähänsä säihkyvän pinkin peruukin. Kilpailijat – naiset ja miehet – puolestaan tsemppasivat häntä kantamalla rinnassaan vaaleanpunaista rusettia.

On helppoa sanoa, että kyse on tempauksesta, jolla ei mitään muuteta. Olen eri mieltä. Luulen, että moni pysähtyy edes vähän miettimään, jos kerran huippukuntoinen, moninkertainen mitalisti voi saada 35-vuotiaana rintasyövän. Sairauden tekeminen näkyväksi lisää toivottavasti myötätuntoa sellaisissakin, jotka kokevat olevansa terveitä, voimakkaita ja kaikkivoipia. Tietysti on myös hyvä, jos se saa jonkun havahtumaan kummalliseen kyhmyyn rinnassa ja menemään tutkimuksiin, vaikka olisikin vasta huoleton kolmekymppinen.

Sairaus on yksityinen asia ja ihmisellä on oikeus myös olla kertomatta syöpään sairastumisestaan. Itse kuulun niihin, joiden on ollut helpompi kertoa kuin olla kertomatta. Minun tarinani merkitys ja vaikutusmahdollisuuteni ovat kuitenkin hyttysen ininää verrattuna Kikkan Randallin kaltaisiin olympiamitalisteihin. Olenkin todella iloinen, että hän on kertonut sairaudestaan julkisuudessa, kuvattuna niin kaljuna kuin hurjassa pinkissä peruukissa.

Leena Mallat

Kirjoittaja on eläkkeellä oleva toimittaja, joka on sairastunut rintasyöpään, lymfoomaan ja eteisvärinään.