Rajallisia neuvoja

Ihmettelen joskus asiantuntijoiden omiin kokemuksiin perustuvaa varmuutta neuvojen antajina, kirjoittaa Leena Mallat.

Yhden ihmisen kuten tämän kirjoittajan kokemukset voivat olla kiinnostavia, mutta yleistyksiksi ne eivät kelpaa oli sitten kyse sairastumisen tai paranemisen syistä. Parhaassa tapauksessa joku voi ehkä saada toisten kokemuksista lohtua, tukea tai jopa jonkin neuvon omaan elämäänsä.

Ihmettelen itse joskus asiantuntijoiden omiin kokemuksiin perustuvaa varmuutta neuvojen antajina. Lehdessä joku neurologi vastusti pyöräilykypärän pakollisuutta. Hän itse ajelee sen verran maltillisesti, että osaisi mielestään kaatua satuttamatta päätään. En löytänyt ainakaan lukemastani haastattelusta mitään perustelua, mitä haittaa aivotoiminnoille tai huomiokyvylle kypärästä olisi.

Minun oli aika vaikea olla samaa mieltä nähtyäni miten lähellä vammautumista mieheni oli kaaduttuaan pyörällä. Hän oli 11-vuotiaasta asti pyöräillyt kouluun Helsingin keskustaan, toiminut pyörälähettinä sekä aikuisena pyöräillyt paljon työ- ja asiointimatkoja. Auto, ajokortti ja ajokilometrejä on eli myös aika hyvä käsitys muista liikenteessä liikkujista.

Ja sitten sattui ohittavan auton vuoksi onnettomuus ihan niin kuin onnettomuuden yleensä, mitään ilmoittamatta ja äkkiä. Sairaalassa selvisi, että pahiten katuun kaatuessa oli kärsinyt olkapää, jonka saatiin kuntoon leikkauksella. Ruhjeet ja mustelmat paranivat, lääkkeet pitivät kivut kurissa, ja mikä tärkeintä pää oli lievää aivotärähdystä lukuun ottamatta säilynyt kunnossa kypärän sisällä.

Tästäkään ei tietenkään voi vetää mitään muita johtopäätöksiä, kuin että onneksi tässä tapauksessa oli pyöräilykypärä. Näiden tarinoiden opetus minusta on, ettei kaikkia onnettomuuksia koskaan voi estää, mutta niihin voi yrittää varautua.

Toinen opetus on, ettei lehdessä esiintyneen neurologin mielipiteellä pyöräkypärän käytöstä ole yhtään sen enempää merkitystä kuin mieheni vastakkaisella mielipiteellä. Neurologin käsitykset ja kokemukset sekä tiedot siitä, mitä ihmisen aivoissa tapahtuu ja miten se vaikuttaa ihmistoimintoihin, ovat luonnollisesti huomattavan merkityksellisiä.

Oman erikoisalan asiantuntevuus ei tee lääkäristäkään kuitenkaan joka alan asiantuntijaa, vaikka valistuneita mielipiteitä voi esittää. Me toisten kokemuksista ja niihin perustuvista mielipiteistä lukevat joudumme joka kerta itse arvioimaan niiden toimivuuden omassa elämässämme.

Leena Mallat

Kirjoittaja on 63-vuotias eläkkeellä oleva toimittaja, joka on sairastunut rintasyöpään, lymfoomaan ja eteisvärinään.