Aivomyssy mittaa keskosen aivotoimintaa

Aivomyssyn avulla on voitu tutkia keskosen epileptisiä kohtauksia, vauvan kokemaa kipua ja lääkkeiden vaikutuksia.

Keskoslapsen pää on tennispallon kokoinen. Miten mitata aivotoimintaa päässä, jossa hermoverkkojen signaalit toimivat eri tavoin kuin aikuisilla? Helsingin yliopiston tutkijoiden kehittämällä menetelmällä voidaan seurata tarkasti jopa puolikiloisen keskosen aivojen toimintaa. Vauvan päähän sujautetaan erikoisvalmisteinen tiheäelektrodimyssy, johon yhdistetään EEG-vahvistin. Aivomyssy on käytössä jo monilla vauvateho-osastoilla.

Lasten neurofysiologian dosentin Sampsa Vanhatalon ryhmineen piti ensin osoittaa, ettei antureita vilisevä myssy vahingoita keskosen vielä kehittyviä aivoja.

– Keskosellehan stressiä aiheuttaa jo vaipanvaihto, puhumattakaan kivuliaista toimenpiteistä, joita tehohoidossa joudutaan väistämättä tekemään, Vanhatalo huomauttaa.

Aivomyssyjä valmistetaan nykyisin teollisesti saksalaisessa yrityksessä, joka teki ensimmäisen prototyypin suomalaistutkijoille vuonna 2006. Esimerkiksi elektrodien optimaalista määrää tutkitaan koko ajan: mikä määrä riittää tutkimukseen, mikä tieteeseen ja mikä on jo liikaa.

Kehittyvät aivot voivat hyvin

Aiemmin keskosen hoito keskittyi siihen, että lapsi saadaan pysymään hengissä.

– Aivojen toimintaan ei seurantamenetelmien puuttuessa edes voitu kiinnittää erityistä huomiota, vaikka juuri aivojen kehittyminen turvallisesti määrittää vahvasti lapsen tulevaisuutta, kertoo Vanhatalo.

Kehossa piilossa oleva vaikea tulehdus tai hoitotoimenpiteen onnistuminen voi paljastua seuraamalla aivotoiminnan muutoksia. Sydämen ja keuhkojen toimintahäiriö voi paljastaa sen, etteivät aivot kehitykään normaalisti. Nämä ovat tärkeitä tietoja esimerkiksi pohdittaessa hyvin pienen keskosen hoidon jatkamista.

Sairaille vauvoille yleisiä epileptisiä kohtauksia ei ennen EEG-rekisteröintien käyttöönottoa pysytty tunnistamaan. Keskosen aivot eivät ole vielä tarpeeksi hyvin liittyneet lihaksistoon eikä vauva kouristele epileptisen kohtauksen aikana.

Vanhatalo toteaa, että keskosten aivoissa tapahtuvien voimakkaiden spontaanien purkausten, SAT-ilmiöiden, tunnistaminen aivosähkökäyristä on ollut tärkeä saavutus. Näiden purkausten tehtävä on pitää aivosolut hengissä ja auttaa niitä rakentamaan aivoverkkoja. Purkausten puuttuminen tai vähäinen määrä voi kertoa siitä, etteivät keskosen aivot voi hyvin eivätkä siten kehity. Tämän asian neurobiologista perustaa on tutkittu Helsingin yliopistossa professori Kai Kailan ja professori Juha Voipion tutkimusryhmässä, josta Vanhatalon tutkimuslinja on saanut alkunsa.

Helsingin yliopisto on ollut uranuurtaja vastasyntyneen aivojen toiminnallisessa tutkimisessa. Vanhatalon tutkimusryhmä on paitsi kansainvälinen, myös monitieteinen. Monet projektit onnistuvatkin vain yhdistämällä asiantuntijoita ja vauvojen EEG-mittauksia useilta teho-osastoilta ympäri maailman.

– Aivotutkimuksen merkitys konkretisoituu kliinisessä työssä, ja kuuntelemalla palautetta keskosia hoitavilta sairaanhoitajilta ja lääkäreiltä saamme koko ajan uutta kysyttävää tieteelliselle tutkimukselle, Vanhatalo sanoo.

Ulla Järvi
toimittaja

Kuva Eija Hiltunen

Julkaistu Lääkärilehdessä 16–17/2014.