Eri aikoina syntyneiden vanhuskohorttien toimintakykyä tutkitaan monissa tutkimuksissa eri puolilla maailmaa. Aina vuosituhannen vaihteeseen saakka vanhusten fyysinen toimintakyky näytti paranevan verrattuna samanikäisten aiempiin kohortteihin, mutta sen jälkeen tulokset ovat olleet ristiriitaisia. Kognition muutoksista ja dementian esiintyvyydestä eri aikoina syntyneillä tiedetään vähemmän.
Amerikkalaistutkimuksessa arvioitiin dementian esiintyvyyttä vanhuksilla vuosina 2000 (n = 10 546) ja 2012 (n = 10 511). Dementiaa tutkittiin puhelimessa tehtävällä kognitiivisella testissä (TICS), joka on aiemmin validoitu samanaikaisesti kotona tehtävällä diagnostisella arvioinnilla. Osasta tutkittavista saatiin omaisten haastattelussa arvio päivittäistoiminnoista selviytymisestä ja sen pulmien yhteydestä kognition heikkenemiseen. Jälkimmäisellä kohortilla oli keskimäärin noin vuosi enemmän peruskoulutusta kuin edellisellä, ja heillä oli enemmän diabetesta, verenpainetautia ja lihavuutta.
Dementian esiintyvyys oli jälkimmäisessä kohortissa pienempi, erityisesti vanhimmilla, 85 vuotta täyttäneillä. Koulutustason paraneminen näytti olevan tärkein dementian vähenemistä määräävä tekijä.
Tulokset ovat rohkaisevia, varsinkin kun monet muut muistisairauden riskitekijät näyttivät merkittävästi lisääntyneen jälkimmäisessä kohortissa. Erityisen rohkaisevia ne ovat palvelujärjestelmälle, sillä dementia on depression ja diabeteksen ohella kalleimpia sairauksia, ja esiintyvyyden muutamankin prosentin pienentymä voisi säästää Suomessakin satoja miljoonia euroja.
Lähde: Langa KM ym. A comparison of the prevalence of dementia in the United States in 2000 and 2012. JAMA Intern Med 2017;177:51–8.
Kirjoittaja:
Kaisu Pitkälä
professori
Kuva: Fotolia
Juttu on julkaistu Lääkärilehdessä 19/2017.
