Geenitieto ennustaa rasvamaksan riskiä

Lapsuuden elintavat ja perimä vaikuttavat rasvamaksan kehittymiseen. Suurin riski on lapsena ylipainoisilla riskigeenin kantajilla.

Lapsuuden elintavat ja geneettiset riskitekijät ennustavat rasvamaksan kehittymistä riippumatta alkoholinkäytöstä. Geneettinen alttius näyttää olevan itsenäinen riskitekijä rasvamaksan kehittymiselle. Erityisen suuressa riskissä ovat ne riskigeenin kantajat, jotka olivat lapsena ylipainoisia tai lihavia.

Tämä ilmenee Journal of Hepatology -lehdessä julkaistusta tuoreesta artikkelista, joka on tehty osana Turun yliopiston Sydäntutkimuskeskuksen koordinoimaa, valtakunnallista Lasten Sepelvaltimotaudin Riskitekijät -tutkimusta (Young Finns Study, YFS).

– Lapsuuden riskitekijöitä ovat pieni syntymäpaino, ylipaino ja korkea insuliinitaso, kertoo tohtorikoulutettava Emmi Suomela. Artikkeli on osa Suomelan väitöstutkimusta.

Tutkimuksessa löydettiin geenimarkkereita, jotka liittyvät suurempaan rasvamaksariskiin. Näyttää siltä, että geenitutkimuksen avulla voidaan ennustaa selvästi tarkemmin, kenelle rasvamaksa kehittyy.

Lasten Sepelvaltimotaudin Riskitekijät (LASERI) -tutkimus alkoi vuonna 1980, jolloin yli 3 500 lasta ja nuorta tutkittiin ensimmäisen kerran. Sen jälkeen tutkimushenkilöitä on seurattu useita kertoja, viimeksi vuonna 2012. Tuolloin heille tehtiin muun muassa maksan ultraäänikuvaus.

– Rasvamaksa on uusi terveysuhka. Halusimme selvittää sen yleisyyttä suomalaisessa väestössä ja sitä, mihin se liittyy, kertoo akatemiaprofessori Olli Raitakari.

Rasvamaksan esiintyvyys aikuisväestössä on 20-30 prosenttia. Se on osa tautikokonaisuutta, johon liittyvät ylipaino, kohonnut verenpaine, kohonneet veren rasva-arvot ja tyypin 2 diabetes.

Tutkimuksessa haluttiin oppia tunnistamaan nuoria henkilöitä, joilla on kohonnut riski kehittää rasvamaksa. Tätä varten tarkasteltiin muun muassa lapsuudenaikaisia riskitekijöitä. Alkoholin suurkuluttajat suljettiin tutkimuksesta pois.

Puuttua voi ilman geenitestiäkin

Aiemmin Lasten sepelvaltimotaudin riskitekijät -tutkimuksessa on selvitetty esimerkiksi verenpainetautiin ja tyypin 2 diabetekseen liittyviä lapsuuden elintapoja ja geneettisiä riskitekijöitä.

– Tulokset ovat lupaavia. Oli esimerkkinä mikä tahansa aikuisuuden sairaus, geneettinen tieto näyttää lisäävän ennusteen tarkkuutta, Raitakari toteaa.

– On vielä epäselvää, onko geneettisistä mittauksista kliinistä hyötyä, kun arvioidaan ketkä nuoret ihmiset ovat sairastumisriskissä. Kysymys kuuluu, olisiko hyödyllistä tehdä ylipainoisille lapsille geenitestejä, joiden avulla myöhempää sairastumisen riskiä voitaisiin arvioida, hän pohtii.

– Interventioista hyötyisivät eniten ne ihmiset, joilla on geneettinen riski sairastua.

– Käytännön potilastyöhön geenitestit eivät ole vielä tulleet. Kuitenkin lapsen korkea painoindeksi, matala syntymäpaino ja korkea insuliinitaso ovat tekijöitä, joiden avulla voi löytää ne lapset, joilla on riski kehittää rasvamaksa, Suomela sanoo.

Kirjoittaja:
Anne Seppänen
toimittaja

Kuva: Pixmac