Häpykarvojen poiston problematiikkaa

Häpykarvojen poiston problematiikkaa Kuva 1 / 1

Arvovaltainen julkaisu American Journal Obstetrics & Gynecology otti esille ilmiön, jota ei äkkipäätä olisi voinut pitää minään suurena terveydellisenä ongelmana. Tutkimuksessa selvitettiin häpykarvojen täydelliseen tai osittaiseen poistoon liittyviä havaintoja ja komplikaatioita valikoimattomassa, eri syistä gynekologiseen hoitoon hakeutuneessa potilasryhmässä Texasissa.

Näistä 16–40-vuotiaista naisista lähes 90 prosenttia oli eri menetelmin poistanut häpykarvoitusta, valtaosan pyrkiessä koko karvoituksen poistoon. Yleisin menetelmä oli tavallinen käsikäyttöinen partakone, sitten vaha- ja vaahtomenetelmät, sähköleikkuri ja harvemmin lasermenetelmät. 1–6 prosenttia naisista kärsi komplikaatioista, tavallisimmin haavaumista tai ihoinfektioista. Karvatupen inkluusiokystia (karvatupen sisäisiä rakkuloita) havaittiin myös. Ylipainoiset naiset saivat enemmän komplikaatioita, mutta toisaalta totaalista karvanpoistoa harrastivat heitä enemmän alipainoiset ja normaalipainoiset naiset.

Tutkijoiden mukaan yli 50 prosenttia nuorista naisista USA:ssa poistaa häpykarvojaan esteettisiin tai seksuaalielämän, harvemmin hygienian, näkökohtiin liittyvien ajatusten yllyttäminä. Taustalla voi myös olla Internetin muokkaama ihanteellinen naiskuva, ehkä myös omakuvaan liittyviä psyykkisiä ongelmia.

Etninen alkuperä ja kulttuuriympäristö vaikuttavat myös näihin käytäntöihin. Toisaalta on vaikea arvioida karvojen poiston todellista, joka­päiväisen hygienian ylläpidon ja ­mukavuuden tasoa tai saavutettua seksuaalielämän muutosta.

Komplikaatioita saattaa esiintyä, pahimpina tulehduksellinen ihon pigmentaatio ja sukupuolitautien aiheuttamat komplikaatiot. Varsinaiset välittömät ja vakavat ongelmat ovat harvinaisia. Gynekologisissa leikkauksissa alapään karvojen ajelusta muuten luovuttiin jo vuosikymmeniä sitten.

Lue myös: Karvoilla on tarkoitus

Lähde:
DeMaria A, Flores M, Hirth J ym. Complications related to pubic hair removal. Am J Obstet Gynecol 2014;210:528.e1–5.

Kirjoittanut:
Pertti Kirkinen
professori

Kuva:
Panthermedia

Oletko jo lukenut nämä?

Terveyskirjasto.fi