Sisäkorva rappeutuu ja kuulo heikkenee ikääntyessä, mutta ikähuonokuuloisuutta hävetään silti edelleen. LL Jaakko Salosen väitöstutkimuksen mukaan myös kuulokojeiden käyttö oli eläkeikäisille vaikea asia.
Väitöstutkimuksessa selvitettiin yhdysvaltalaista kyselytutkimusmenetelmää käyttäen neljän turkulaisen ikäkohortin (70-, 75-, 80- ja 85-vuotiaat, n = 4 067) kuuloa ja kuulokojeiden käyttöä.
Todennäköisesti hoitoa vaativa kuulovika oli ainakin neljänneksellä 70-vuotiaista. Puolet 85-vuotiaista oli huonokuuloisia.
Niillä, joilla oli kuulokoje, vain puolet käytti sitä päivittäin ja lähes kolmannes käytti kuulokojettaan vain harvoin tai ei lainkaan.
– Päästäänkö lähitulevaisuudessa siihen, että huonokuuloisuus on normaalia ja hyväksyttyä myös itsellä, ja että kuulokoje on samanlainen apuväline kuin silmälasit? Lähes kaikki huonokuuloiset hyötyvät kuulokojeesta, kunhan opettelevat sen käytön ja uudenlaisen kuulemisen, Salonen sanoo.
Kuulokojeen käyttäjät ja kojetta käyttämättömät kokivat taustaäänten vahvistumisen kiusaavana. Kuulokojetta käyttämättömillä yksinäisyys, vaikeudet saada kuulokoje korvaan ja oman motivaation puute olivat yleisempiä tekijöitä kuin kojetta käyttävillä.
– Muotoilu saattaa tehdä kojeista mieluisamman näköisiä, ja erilaisten korvassa pidettävien laitteiden yleisyys voi pienentää kynnystä kuulokojeen hankintaan. Monelle kuulokoje tuntuu kuitenkin olevan vahva symboli vanhenemisesta, Salonen sanoo.
Tutkimuksessa havaittiin, että Yhdysvalloissa luotua HHIE-S-kyselyä (Hearing Handicap Inventory for Elderly-Screening version) voi käyttää melko luotettavasti kuulovian yleisyyden mittarina.
LL Jaakko Salosen väitös Hearing Impairment and Tinnitus in the Elderly tarkastetaan Turun yliopistossa 1. maaliskuuta.
Kuva: Panthermedia
Julkaistu Lääkärilehden verkkosivuilla.
