Johdoton rytmihäiriötahdistin toimii

Johdotonta rytmihäiriötahdistinta käytetään toistaiseksi lähinnä silloin, kun perinteisen rytmihäiriötahdistinhoidon toteuttaminen on mahdotonta tai se on kovin riskialtista.

Laskimoteitse asennettavat tahdistinjohdot ovat nykyaikaisen tahdistinhoidon ongelmakohta. Johdot voivat tukkia solislaskimoa, johtaa tulehduksen tahdistintaskusta sydämeen, ja varsinkin rytmihäiriötahdistimen johdot ovat alttiita eristevaurioille pitkäaikaisseurannassa. Näiden ongelmien ratkaisemiseksi on kehitetty uusia ratkaisuja. Nyt on raportoitu ensimmäiset lupaavat kokemukset ”johdottomasta” rytmihäiriö­tahdistimesta, jossa sokkielektrodi tunneloidaan rintakehän ihon alle.

Johdottomien rytmihäiriötahdistimien turvallisuutta arvioivien IDE- ja ­EFFORTLESS-tutkimusten kahden vuoden seurantaan osallistui 882 potilasta. Potilasryhmässä ilmeni 111 kammiovärinä- tai kammiotakykardiakohtausta 59 potilaalla. Näistä 100 kohtausta kääntyi ensimmäisellä sokilla ja 9 lisäiskuilla, mikä vastaa perinteisen rytmihäiriötahdistimen suoritusarvoja. Laite antoi epätarkoituksenmukaisia iskuja 13,1 %:lle potilaista seurannan aikana, mutta kokemuksen karttuessa turhat sokit vähenivät. Ihon alle asennettavissa elektrodeissa ei ilmennyt toiminta­häiriöitä eikä laitehoitoon liittyviä endokardiitteja todettu.

Johdotonta rytmihäiriötahdistinta käytetään toistaiseksi lähinnä silloin, kun perinteisen rytmihäiriötahdistinhoidon toteuttaminen on mahdotonta tai se on kovin riskialtista. Tämä uusi hoitomuoto ei mahdollista sydämen tahdistusta kammiotakykardian käännössä tai harvalyöntisyyden hoidossa. Harvalyöntisyyden hoitokin on jo mahdollista ilman laskimojohtoja oikean kammion kärkeen asennettavan putkilomaisen tahdistimen avulla.

Lähde:
Burke MC, Gold MR, Knight BP ym. Safety and efficacy of the totally subcutaneous implantable defibrillator: 2-year results from a pooled analysis of the IDE Study and ­EFFORTLESS Registry. J Am Coll Cardiol 2015;65:1605–15.

Kirjoittaja:
Juhani Airaksinen
professori

Kuva:
Panthermedia

Julkaistu Lääkärilehdessä 33/15.