Kansainvälisyys on arkea lääkärin vastaanotolla

Osalla maahanmuuttajista on lisääntynyt riski sairastua ja syrjäytyä.

Liikkuvuus on pysyvä ilmiö. Tiedon ja ihmisten lisääntyvä liikkuvuus vaikuttavat väestön rakenteeseen, potilaiden tautikirjoon sekä terveystietoisuuteen ja -käyttäytymiseen. Lääkäri kohtaa vastaanotollaan yhä useammin eri kulttuureista tulevia ulkomaalaistaustaisia potilaita. Maahanmuuttajat ovat heterogeeninen väestöryhmä, jolla on hyvin erilaisia terveystarpeita (1).

Maahanmuuttajien terveyteen vaikuttavat yksilölliset tekijät, lähtömaan tautikirjo ja terveydenhuoltojärjestelmä, maahanmuuton aikaiset olosuhteet, terveyskäyttäytyminen sekä sopeutuminen uuteen kotimaahan (2,3,4). Keskimäärin maahanmuuttajat ovat nuoria ja terveitä, eivätkä he tarvitse terveydenhuollon erityiskohtelua. Osalla maahanmuuttajista on kuitenkin lisääntynyt riski sairastua ja syrjäytyä.

Ulkomaalaiset muuttavat Suomeen tavallisimmin rakkauden tai työn johdosta. Noin kuusi prosenttia Suomen väestöstä on ulkomaalaistaustaisia, ja valtaosa heistä on kotoisin lähialueilta. Viime aikojen maailmanpoliittiset, taloudelliset ja ilmastoon liittyvät kriisit ovat ajaneet miljoonia ihmisiä pakoon kodeistaan. Myös Suomeen saapuvien pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden määrä kymmenkertaistui vuonna 2015. Hallittu maahanmuutto sekä kotoutumisen edistäminen ovatkin nousseet tärkeäksi Suomen sisäpoliittiseksi painopisteeksi pääministeri Sipilän hallituksen ohjelmassa.

Vastaanottokeskuksessa asuessaan tai kunnallisessa neuvontapisteessä asioidessaan turvapaikanhakijat ja pakolaiset ovat terveydenhuoltojärjestelmän tavoitettavissa. Tilannetta tulisi hyödyntää ja tarjota maahanmuuttajille terveyskasvatusta sekä kansallisten ohjeiden mukaisia seulontatutkimuksia. Merkittävä osa muista maahanmuuttajista on kuitenkin terveydenhuoltojärjestelmän tavoittamattomissa. Näitä ovat muun muassa puolisot, opiskelijat ja työntekijät sekä paperittomat (5).

Terveydenhuoltoon pääsyn esteet voivat olla sekä institutionaalisia (ei oikeutta terveydenhuoltoon) että yksilöllisiä (puutteellinen kieli­taito tai terveystietoisuus). Näiden esteiden vuoksi monen ulkomaalaisen tartuntatauti todetaankin usein liian myöhään esimerkiksi äitiys- tai lastenneuvolan tutkimuksissa tai kiireellistä sairaanhoitoa vaativassa tilanteessa. Tällöin hoidon kustannukset kasvavat ja hen­kilö on jo voinut tartuttaa tautia lähipiirissään. Tartuntatautien mahdollisimman varhainen toteaminen on sekä yksilön että yhteiskunnan etu (6).

Maailman terveysjärjestö WHO toteaa päätöslauselmassaan vuodelta 2008 (WHA61.17), että liikkuvuuden lisääntymisellä on moninaisia terveysvaikutuksia. WHO kannustaa jäsenmaitaan ottamaan huomioon maahanmuuttajien terveystarpeet yhteiskunnan eri osa-alueilla. Terveydenhuoltojärjestelmien tulisi ”universal coverage” -periaatteen mukaisesti taata yhtäläiset ja syrjimättömät sekä lääketieteellisesti perustellut terveyspalvelut kaikille.

Myös Suomessa on kiinnitetty huomiota maahan muuttavan väestön terveyden edistämiseen. Pakolaisten, turvapaikanhakijoiden, paperittomien ja muiden maahanmuuttajien terveystarpeet ovat hyvin erilaisia. Kansainvälisen yhteisymmärryksen mukaisesti näihin tarpeisiin vastaaminen on tärkeä osa terveydenhuollon kokonaisuutta. Suomessa tarvitaan lisää tutkimusta maahanmuuttajien terveydestä, jotta heille pystyttäisiin tarjoamaan laadukkaita ja oikea-aikaisia terveyspalveluja.

Kirjoittajat:

Paula Tiittala
LL, väitöskirjatutkija
THL, Helsingin yliopisto

Otto Helve
LT, lastentautien erikoislääkäri, turvapaikanhakijoiden terveydenhuollon asiantuntijalääkäri
THL

Kuva:
Johanna Nykopp

Kirjallisuutta

1. Koponen P, Rask S, Skogberg N ym. Suomessa vakituisesti asuvat maahanmuuttajat käyttävät vaihtelevasti terveyspalveluja. Suom Lääkäril 2016;71:907-14.
2. Laatikainen T, Wikström K, Skogberg N ym. Maahanmuuttajien kansanterveysongelmat. Suom Lääkäril 2016;71:877-83.
3. Jahnukainen K, Helminen-Pacius P, Anttonen AK ym. Maahanmuut­tajien perinnölliset hemoglobiinipoikkeavuudet. Suom Lääkäril 2016;71:901-5.
4. Valve K, Nieminen T. Maahanmuuttajien tärkeimmät trooppiset taudit. Suom Lääkäril 2016;71:893-900.
5. Salmi H, Tiittala P, Lundqvist T ym. Kuinka hoidan paperitonta potilasta? Suom Lääkäril 2016;71:915-22.
6. Valve K. Maahanmuuttajien seulottavat infektiot. Suom Lääkäril 2016;71:885-92.

Lue myös:
Ulkomaalaistaustaisten lääkärien määrä kaksinkertaistui 2000-luvulla

Pakolaiset ovat suuressa psykoosien vaarassa

Pakolaiset tarvitsevat tietoa myrkyllisistä sienistä – Saksassa kymmeniä sienimyrkytyksiä