Lääkäriliiton ja Duodecimin järjestämässä seminaarissa pohdittiin, miltä 2030-luvun terveydenhuolto näyttää lääkärikunnan näkökulmasta. Yksi megatrendeistä on tietomäärien kasvu.
Tiedon – big datan, geenitiedon ja potilaan itsensä keräämän datan – määrä kasvaa hurjasti. Tästä esimerkkejä kertoi dosentti, yleislääketieteen erikoislääkäri Ilkka Kunnamo Kustannus Oy Duodecimista.
– Vuosittain ilmestyvien uusien lääketieteellisen artikkelien määrä ylitti miljoonan rajan vuonna 2012.
– Genomidatan määrä alkoi kasvaa 2000-luvulla. Nyt datan määrä kaksinkertaistuu joka 18. kuukausi.
Terveydenhuollon tietojärjestelmiin kertyy valtava määrä lääkärien, kansalaisten itsensä ja mm. erilaisten puettavien laitteiden myötä yleistyvien automaattisten mittareiden keräämää dataa. Miten tätä kaikkea dataa voidaan hyödyntää? Kunnamo peräänkuulutti terveyshyötyarviointeja ja tekoälyn käyttöön Käypä hoito -ohjeita.
Kilpailevia asiantuntijoita
Terveyssosiologian professori Piia Jallinoja Tampereen yliopistosta oli kutsuttu seminaariin puhumaan kuumista tunteista ja kylmistä tilastoista. Jallinoja on tutkinut mm. suomalaisia rasvasotia. Vuosikymmeniä vallalla ollut tieto eläinrasvojen epäterveellisyydestä on päätynyt kiistelyn kohteeksi.
– Kun keskustellaan erilaisista rasvoista, kiistellään paitsi eläinrasvojen terveellisyydestä, myös siitä, kuka on asiantuntija ja mikä on oikeanlaista todistusaineistoa: tieteellinen evidenssi vai henkilökohtaiset kokemukset, Jallinoja totesi.
– On aikamme kuva, että julkkikset ovat ottaneet roolin, joka perinteisesti on kuulunut tiedeasiantuntijalle. Asiantuntijoina esiintyvät myös tieteen popularisoijat, toimittajat ja kokemusasiantuntijat.
– Perinteisen median portinvartijarooli on heikentynyt. Sosiaalisessa mediassa painotus on siinä, mitä tapahtuu tässä ja nyt. Lifestyle-blogisteilla ja -vlogisteilla on paljon seuraajia, ja heillä voi olla suuri vaikutus varsinkin nuoriin. Sen sijaan tiedeasiantuntijoita voidaan pitää terveysterroristeina, herroina, joita pitää dissata tyyliin ”Syön mitä tahdon ja mitä mieleni tekee”, Jallinoja kiteytti.
Yleislääkärillä tärkeä rooli
Lääkärintyön tulevaisuutta pohdittiin seminaarissa myös pienryhmissä. Keskeisenä kysymyksenä pidettiin sitä, miten varmistetaan luotettavan potilastiedon saaminen. Toinen keskeinen asia on hoidon koordinointi. Yleislääkärin roolia pidettiin kaikissa ryhmissä tärkeänä. Erikoisalojen fokukset kaventuvat entisestään, ja tarve kokonaisvaltaisten hoitosuunnitelmien tekemiseen kasvaa.
– Parasta olisi, jos potilaasta kokonaisvastuussa olisi perusterveydenhuollon omalääkäri, jolla olisi suora yhteys sairaalan hospitalistiin omien potilaittensa osalta, summasi yksi pienryhmistä.
Kirjoittaja:
Sari Kosonen
toimittaja
Uutinen on julkaistu Lääkärilehdessä 39/2017.
