Masennuksen, mielialalääkkeiden ja osteoporoosin yhteydet

Kahdesta seurantatutkimuksesta toinen osoitti osteoporoosin olevan yhteydessä SSRI-/SNRI-lääkkeiden käyttöön ja toinen ei. Masennus näytti liittyvän matalampaan luun tiheyteen johdonmukaisemmin.

Mielialalääkkeiden, erityisesti selektiivisten serotoniinin takaisinoton estäjien (SSRI) on epäilty olevan yhteydessä ­osteoporoosiin, kaatumisiin ja murtumiin. Tähän on olemassa teoreettistakin perustaa, sillä osteoklasteissa, osteo­blasteissa ja osteosyyteissä on serotoniinireseptoreita.

Myös masennus on yhteydessä osteoporoosiin. Ilman satunnaistettua, kontrolloitua asetelmaa epidemiologisessa tutkimuksessa voi olla vaikea todentaa syy-seuraussuhdetta eli onko murtumien varsinainen syy masennus vai siihen käytetty lääke. Muutamat pitkittäistutkimusten meta-analyysit ovat osoittaneet, että SSRI-lääkkeet ovat yhteydessä murtumiin.

Tuoreessa systemoidussa katsauksessa haluttiin selvittää, mikä on SSRI- tai SNRI-lääkkeiden (serotoniinin ja noradrenaliinin takaisinoton estäjien) ja mikä masennuksen rooli osteoporoosin riskitekijöinä. Katsaukseen valittiin tutkimuksia, joissa oli käytetty DXA-menetelmää luun tiheyden arviointiin.

Tutkimus otettiin mukaan, mikäli tutkittavat olivat vähintään 60-vuotiaita ja tutkimuksessa oli vähintään 100 tutkittavaa. Katsaukseen tuli mukaan 19 alkuperäistutkimusta, joissa oli ollut mukana yhteensä yli 70 000 potilasta. Masennusta oli tutkittu hyvin heterogeenisin kriteerein eri tutkimuksissa. Katsaus selvitti jokaisesta tutkimuksesta yhteyden erikseen masennukselle ja SSRI-/SNRI-lääkkeille.

Vain muutamat tutkimukset olivat osoittaneet lääkkeiden ja luun tiheyden yhteyden. Kolmessa poikkileikkaustutkimuksessa neljästä löytyi positiivinen yhteys lääkkeiden ja matalan luuntiheyden välille. Kahdesta seurantatutkimuksesta toinen osoitti osteoporoosin olevan yhteydessä SSRI-/SNRI-lääkkeiden käyttöön ja toinen ei. Masennus näytti liittyvän matalampaan luun tiheyteen johdonmukaisemmin.

Kirjoittajat pohtivat, mitä tulokset merkitsevät ikääntyneiden masennuksen hoidolle. Heidän mielestään nykyinen näyttö ei puolla SSRI-/SNRI-lääkkeiden välttämistä ensilinjan hoitona iäkkäillä potilailla, sillä yhteys on heikko eikä siinä näy annos-vastesuhdetta.

Lähde:
Gebara MA ym. Depression, antidepressants, and bone health in older adults: a systematic review. J Am Geriatr Soc 2014;62:1434–41.

Kirjoittanut:
Kaisu Pitkälä
professori

Kuva:
Panthermedia

Julkaistu Lääkärilehdessä 44/14