Millaiset verenpainetavoitteet diabeetikolle?

Tutkijat päätyvät päätelmään, että nykyisistä hoitosuosituksista poiketen ehkä ainakin suuren riskin potilailla kannattaisi pyrkiä nykyistä matalampiin verenpainearvoihin.

Viimeksi Käypä hoito -suosituksessa nostettiin hieman diabetesta sairastavien systolisen verenpaineen tavoitetasoa. Kansainvälisestikään ei olla yhtä mieltä siitä, pitäisikö kaikkien diabeetikoiden verenpaine saada laskemaan ja kuinka paljon vai pitäisikö verenpaineen hoito kohdentaa niihin, joilla on jo diagnosoitu verenpainetauti. Australialaistutkijat tekivät meta-analyysin satunnaistetuista vertailututkimuksista selvittääkseen tätä kysymystä.

Kriteerit täyttäviä tutkimuksia löytyi 45 ja niissä oli yhteensä 100 354 osallistujaa. Tutkimuksista 13 oli tehty pelkästään tyypin 2 diabeetikoille ja 32 raportoi alaryhmäanalyysejä diabeetikoista.

Systolisen verenpaineen 10 mmHg:n lasku oli yhteydessä pienempään kokonaiskuolleisuuteen ja sydän- ja verisuonitapahtumien vähäisempään määrään. Lisäksi sillä oli yhteys vähäisempään retinopatian ja mikroalbuminurian riskiin. Kokonaiskuolleisuutta kymmenessä vuodessa yhdellä vähentävä NNT-luku (montako potilasta on hoidettava, jotta yksi haitallinen tapahtuma estyisi) oli 32, kardiovaskulaaritapahtumille vastaavasti 26, retinopatialle 45 ja mikroalbuminurialle 11.

Tutkimukset osoittivat lisäksi, että verenpaineen hoito vähensi aivohalvauksia ja mikroalbuminuriaa riippumatta siitä, oliko systolisen verenpaineen lähtötaso yli vai alle 140 mmHg. Sen sijaan alle 140 mmHg:n lähtötasolla olleiden potilaiden verenpaineen hoito ei merkitsevästi vähentänyt kokonaiskuolleisuutta, kardiovaskulaaritapahtumia, munuaisen vajaatoiminnan tai retinopatian riskiä.

Systolisen verenpaineen hoito alle tason 130 mmHg vähensi aivohalvaus-, retinopatia- ja mikroalbuminuriariskiä, mutta ei merkitsevästi vähentänyt kokonaiskuolleisuutta, kardiovaskulaaritapahtumia tai munuaisen vajaatoiminnan riskiä.

Yksittäisten lääkeluokkien tarkastelussa ainoastaan angiotensiinireseptorin salpaajat olivat yhteydessä merkitsevästi pienempään kokonaiskuolleisuuteen. Lisäksi ATR:n salpaajat ja diureetit olivat yhteydessä vähäisempään sydämen vajaatoimintaan ja kalsiumkanavan salpaajat taas vähäisempiin aivohalvauksiin.

Kirjoittajat päätyvät päätelmään, että nykyisistä hoitosuosituksista poiketen ehkä ainakin suuren riskin potilailla kannattaisi pyrkiä nykyistä matalampiin verenpainearvoihin.

Lähde:
Emdin CA ym. Blood pressure lowering in type 2 diabetes. A systematic review and meta-analysis. JAMA 2015;313:603–15.

Kirjoittanut:
Kaisu Pitkälä
professori

Kuva: Pixmac

Julkaistu Lääkärilehdessä 20/2015.