Ravitsemussuositus ei käske ketään

Ravitsemussuositus ei käske ketään Kuva 1 / 1

Ravitsemussuositukset ovat saaneet paljon kritiikkiä osakseen. Suositusten teossa mukana ollut ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholm Helsingin yliopistosta valaisi ravitsemussuositusten taustaa Lääkäripäivillä.

Heti aluksi hän muistuttaa, että ravitsemustiede ei ole fysiikkaa. Suositukset perustuvat sen hetkisiin tutkimustuloksiin, joissa aina on olemassa oma epävarmuutensa. Ne voivat siis muuttua, kun tutkimustuloksia saadaan lisää.

Fogelholmin mielestä moni on ymmärtänyt suosituksia väärin. Ne eivät ole hänen mukaansa tarkoitettu ensisijaisesti yksilöille vaan väestölle. Ne antavat suuntalinjoja sille, miten terveen ja kohtalaisesti liikkuvan ihmisen kannattaisi syödä. Terveellä ihmisellä tarkoitetaan tässä tapauksessa henkilöä, jolla ei ole sellaisia sairauksia, joiden hoidossa tarvitaan erityisruokavaliota. Jos yhdelle ihmiselle ei sovi vilja, ei ravitsemussuositus voi kieltää sitä kaikilta.

– Suositukset on tarkoitettu asiantuntijoille, lääkäreille, päättäjille, yrityksille ja järjestöille. Suositukset eivät siis anna ehdottomia käskyjä, mitä pitää ja mitä ei pidä syödä. Niissä suositellaan syömään yhtä asiaa enemmän ja toista vähemmän. Ne edustavat keskimääräistä suositeltavaa saantia pitkällä aikavälillä. Tavoitteena on väestön terveyden edistäminen ja ylläpito, Fogelholm selventää.

Tieteellinen ravintopyramidi

Fogelholm kertoo olevansa tyytyväinen uuden suosituksen ravintopyramidiin.

– Ensimmäistä kertaa ravintopyramidien historiassa, pyramidi perustuu vankkaan tieteelliseen näyttöön. Tämä johtuu siitä, että ruokiin suoraan – ei vain ravintoaineisiin - liittyviä tutkimuksia on nyt enemmän kuin koskaan, hän sanoo.

Pyramidissa vihannekset, hedelmät ja marjat ovat päässeet pohjakerrokseen. Täysjyvävilja on kasvavasta gluteenipelosta huolimatta toiseksi alimpana.

Fogelhomin mukaan täysjyväviljan terveysvaikutuksista on erittäin paljon näyttöä. Vaaleat viljatuotteet sen sijaan on erotettu omaksi osakseen ja sijoitettu ylemmäs. Etenkin väestötutkimusten mukaan vaalean, vähäkuituisen viljan runsas käyttö ennustaa huonoa terveyttä.

Erään muroja valmistavan yrityksen tuore markkinointikikka on Fogelholmin mukaan oiva esimerkki gluteenipelon järjettömyydestä. Yritys on alkanut myydä gluteenittomia maissimuroja.

– Gluteenittomia muroja perustellaan sillä, että ne ovat muka terveellisempiä. Ensinnäkin maissimuroissa ei pitäisi olla alun perinkään gluteenia, koska maississa ei ole gluteenia. Murot tehdään kai nykyään eri linjastolla. Linjaston vaihtaminen ei muuta sitä tosiasiaa, että kyseiset murot ovat epäterveellisiä muun muassa liian suolan takia. Yritys ratsastaa tässä nyt kuluttajien luuloilla enemmän kuin oikealla tiedolla, hän sanoo.

Suositukset kritiikin kohteena

Ravitsemussuosituksia on kritisoitu paljon. Joitain ei miellytä lihan rajoittaminen ja toisten mielestä D-vitamiinia suositellaan liian vähän. Artikkelin lopussa Fogelholm vastaa muutamiin kriittisiin kommentteihin. Suositusta vähentää punaisen lihan syömistä hän perustelee seuraavasti:

– On faktaa, että runsaasti lihaa syövien ihmisten terveysennuste on huonompi kuin vähän lihaa syövien.

Fogelholm myöntää, että tutkimustulokset eivät välttämättä johdu siitä, että juuri punainen liha olisi epäterveellistä. Näyttäisi nimittäin siltä, että runsaasti lihaa syövien elintavat ovat muutenkin epäterveellisiä. He syövät vähemmän kasviksia, tupakoivat, ovat lihavampia ja harrastavat vähemmän liikuntaa.

– Haluan korostaa, että me emme kiellä suosituksissa mitään. Punaista lihaa saa syödä jatkossakin. Terveellisempää kuitenkin olisi syödä punaista lihaa 2–3 kertaa viikossa, kalaa 3 kertaa viikossa ja kasvista muina päivinä. Jonain päivänä voi syödä valkoista lihaa. Kohtuus kaikessa, hän sanoo.

Kritiikkiä ja vastauksia

1. Ei ole todisteita siitä, että ravitsemussuosituksia noudattavat olisivat muita terveempiä.

Aiheesta on itse asiassa tehty paljon tutkimuksia. Niissä todetaan, että mitä paremmin ruokavalio noudattaa ravitsemussuosituksia, sitä paremmin tämä ennustaa hyvää terveyttä. Niin se vain on. Siksi näitä suosituksia tehdään. 

2. Suositukset on tehty mututuntumalla.

Ensinnäkin Suomalaiset ravitsemussuositukset perustuvat pohjoismaisiin ravitsemussuosituksiin. Työtä on johtanut pohjoismainen työryhmä, ja yli 100 tieteellistä asiantuntijaa on osallistunut arviointityöhön. Suositukset siis kävivät useaan otteeseen arvioitsijoilla. Sen lisäksi suosituksia sai kommentoida myös yleisellä kierroksella. Silloin mielipiteensä sai esittää kuka tahansa. Suomen suositukset lähetettiin myös ulkopuolisille arvioitsijoille ennen valmistumistaan. Koko valmistelutyö oli siis sekä tieteellinen että myös hyvin avoin.

3. Suosituksissa kuuluu teollisuuden ääni.

Yritykset pääsivät kommentoimaan pohjoismaisia ravitsemussuosituksia vasta yleisellä kierroksella. Teollisuudessa oltiin hyvin kriittisiä siitä, että tuoreessa suosituksessa kerrotaan ruuan ympäristövaikutuksista.

4. Suosituksessa ei oteta huomioon, että ihmiset ovat erilaisia.

Tämä on totta. Me emme pysty vielä tekemään jokaiselle ihmiselle omaa ravintosuositusta. Joskus ehkä tämäkin onnistuu. Suosituksissa annetaan väljät raamit syömiseen, emmekä kiellä mitään. Tiettyjen ruoka-aineiden toteamme olevan valtaosalle terveellisempiä kuin toisten. On kuitenkin muistettava, että suosituksia käytetään etenkin väestötason seurannassa ja suunnittelussa, ei siis yksilön tarkan syömisen ohjaamisessa.

5. Suositukset kieltävät voin ja ylikorostavat hiilihydraatteja.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että tyydyttyneet rasvahapot ovat vähemmän terveellisiä kuin tyydyttymättömät, mutta terveellisempiä kuin hiilihydraatit. Jos pientä yksityiskohtaa käytetään esimerkkinä: leivän päälle kannattaa laittaa voin sijaan margariinia, mutta ei marmeladia.

Oleellista ei ole, kuinka paljon henkilö syö rasvaa tai hiilihydraatteja. Oleellista on rasvan ja hiilihydraattien laatu. Rasvoista kannattaa suosia tyydyttymättömiä ja hiilihydraateista täysjyväviljaa.

6. Suomi ei seuraa WHO:n ehdotusta sokerin saantisuosituksen pienentämisestä.

WHO on alustavassa ehdotuksessaan esittänyt, että sokerin saantisuositus pitäisi olla 5 prosenttia energiasta, nykyisen 10 prosentin sijasta. Käytännössä esimerkiksi naisella tämä tarkoittaisi suosituksen pienenemistä 50:stä 25 grammaan päivässä. Ehdotusta perustellaan etenkin karieksen ja lihavuuden ehkäisyllä. Edellisestä on jonkin verran näyttöä, mutta sekään ei ole kovin vahvaa. Lihavuuden ehkäisyssä näyttö ei riitä tukemaan WHO:n suositusta, vaikka hyvin suuri sokerinsaanti edistääkin painon nousua. Suomalaisten sokerinsaanti on tällä hetkellä keskimäärin lähellä suositusta. Kun suositus tarkoittaa sitä, että suurimman osan väestöstä pitäisi olla sen alapuolella, olisi tärkeää, että suomalaisten sokerinsaanti vähenisi 25—30 prosenttia nykyisestä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että suositusta pitää muuttaa.

7. Sokeri on addiktoiva huume, jota pitäisi välttää.

Tästä ei ole olemassa minkäänlaisia todisteita ihmisellä, rotilla kylläkin. On toki olemassa ihmisiä, jotka pitävät monista makeista ruoista todella paljon, mutta huumeesta ei ole kyse.

8. Suomalaiset saavat liian vähän D-vitamiinia.

Olemme saaneet paljon kritiikkiä tästä asiasta. Toisten mielestä suositus on liian suuri ja toisten mielestä liian pieni. Kun suomalaisten D-vitamiinin saantia tutkitaan, olemme nykyisin maailman huippuluokkaa. Yhtenä syynä on se, että monessa ruuassa, kuten maidossa, on lisättyä D-vitamiinia. Tämän takia terveesti ja monipuolisesti syöville lapsille ja aikuisille riittää 10 μg D-vitamiinilisä vuorokaudessa. Yli 75-vuotiailla lisäksi suositellaan 20 μg/vrk, erityisesti silloin jos ruokavalio on jollain tavalla puutteellista. Tämä on riittävä ja turvallinen määrä. Tutkimusten mukaan 50–100 μg D-vitamiinilisän hyödyistä ei ole näyttöä ja siitä saattaa olla haittaa.

Lähde:
Suomalaiset ravitsemussuositukset 2014
Valtion ravitsemusneuvottelukunta

Kirjoittanut:
Johanna Nykopp
toimittaja

Kuva:
Valtion ravitsemusneuvottelukunta: Ravintopyramidi

Oletko jo lukenut nämä?

Terveyskirjasto.fi