Sattuman julma käsi

Geeneihin on ladattu liian suuria toiveita, sanoo professori Juha Kere.

Sattuman julma käsi Kuva 1 / 1

Suomen tunnetuimpiin ­geenitutkijoihin kuuluva Juha ­Kere on saapunut Suomeen Japanista. Hän on tutkinut siellä RNA-molekyylejä. Sellaisia, jotka eivät koodaa ­valkuaisaineita. ­Mitä ne oikein tekevät ja miksi?

Vaikeita kysymyksiä, joihin vastaamiseen vajaa vuosi oli liian lyhyt aika.

Tutkimusjakso on kääntynyt lopuilleen, ja helmikuun alussa Kere siirtyi genetiikan ja molekyylilääketieteen ­professoriksi Lontoon King’s Collegeen. Hän jatkaa myös osa-aikaisena Tukholman Karoliinisessa instituutissa, jossa aloitti professorina 2001.

Keren ryhmä hakee ymmärrystä siihen, mitä ihmisen varhaiskehityksessä tapahtuu ennen kiinnittymistä kohtuun.

Kohteena ovat ryhmän äskettäin löytämät, vain muutaman päivän toimivat geenit. Ne näyttävät olevan starttimoottoreita, jotka laukaisevat alkion kehityksen liikkeelle.

– Nämä geenit ovat äärettömän mielenkiintoisia. Sovelluksia voi löytyä muun muassa solujen uudelleenohjelmoinnissa, Kere kertoo.

Japanin-vierailu oli tietoinen liike kahden työpaikan välissä. Ensimmäisen tehtävä Lontoossa on etsiä rahoitusta, ja kun Brexitin aiheuttaman epävarmuuden arvioitiin vaikeuttavan sitä, Kere haki odotellessa Japanista lisäoppia.

Plakit sattumanvaraisia

Jos RNA:n salat aukeavat hitaasti, geenien ja kansantautien yhteydestä Kerelle on syntynyt vahva näkemys. Toiveet geenien käytöstä kansantautien sairastumisriskien seulonnassa ampuvat hänen mukaansa yli.

Syitä on yksi. Sattuma.

– Ei geenit ja ympäristö. Vaan geenit, ympäristö ja sattuma. Usein yhtä tärkeinä, Kere kuvaa monitekijäisten tautien syntymekanismia.

Yksi esimerkki: sydäninfarkti. Riskitekijöitä ovat tupakointi, korkea verenpaine, diabetes ja korkea kolesteroli. FINRISKI-tutkimuksen mukaan yhteisvaikutus 16-kertaistaa sairastumisriskin.

Geenien lisäarvo tähän on Keren mukaan pieni. Se sisältyy usein jo riskitekijöihin.

Ja sitten on sattuma.

Plakit asettuvat verisuoniin sattumanvaraisesti. Korkeintaan mutkien muoto vaikuttaa. Kun yksittäinen plakkirepeämä tukkii suonen, paikka ja ajankohta ovat sattumaa.

Tästä kertoo samamunaisten kaksosten sydäninfarktin konkordanssi. Se on miehillä 40 prosenttia. Vaikka geenit ovat samat, yhtä hyvän ennusteen molempien sairastumisesta saa heittämällä kolikkoa.

Seulonnan kriteerit eivät täyty

Havainnolla on Suomelle suuri mer­kitys.

Valmisteilla oleva genomistrategia ­lataa odotuksia, joissa geenien uskotaan seulovan sairastumisriskejä ja auttavan tautien ehkäisyssä. Tavallisille taudeille on löydetty jo 24 000 geenimerkin ja monitekijäisen ominaisuuden yhteyttä.

Yksikään geenitesti ei ole silti täyttänyt väestötason seulonnan kriteereitä. Eikä yksikään ole siirtynyt ennalta ehkäisevään kliiniseen käyttöön, Kere huomauttaa.

Tiivistetysti: geenit ja ympäristötekijät selittävät kansataudeista vain osan. Sattumalla on sormensa pelissä.

Entä genomistrategian tärkeä osa, geenien kerääminen Genomikeskukseen? Onko siitä hyötyä?

– Harvinaissairauksissa kyllä. Niihin löytyy spesifisiä mutaatioita. Yhteydet ovat tavallisissa taudeissa kuitenkin usein heikkoja. Saamme tilastollisesti vahvoja havaintoja taudin ja geenien heikoista yhteyksistä, mutta taudin riskiä yhteys lisää vain vähän, Kere arvioi.

– Kansanterveyden näkökulmasta kerääminen on hyödytöntä, hän sanoo.

Yrityksiä ei kiinnosta kansanterveys

Genomistrategian lisäksi Suomea puhuttaa FinnGen-tutkimushanke, jossa on ­tavoite kerätä biopankeista puolen miljoonan kansalaisen geenitieto, genomi.

Hanketta rahoittavat Tekes ja seitsemän ulkomaista lääkeyritystä.

Keren arvion mukaan suomalaisten geenit valjastetaan nyt lääketeollisuuden ja tutkimuksen tarkoituksiin ilman hyötyjä kansanterveydelle. Vajaasta 60 miljoonasta eurosta kaksi kolmasosaa tulee yrityksiltä.

– Ei yrityksiä kiinnosta Suomen kansanterveys. Niitä kiinnostaa mahdollisuus käyttää genomeja lääkeaihioidensa valinnassa.

– Toki Suomen kiinnostavuus lääkekokeiden toteutuspaikkana samalla kasvaa.

Kere vertaa FinnGeniä Islannin de­Code Geneticsiin, UK Biobankiin ja Genomics England -projektiin. Islannissa yksityinen yritys maan kansalaisten geenitiedon haltijana herätti alun perin levottomuutta. Omistus on siirtynyt amerikkalaiselle lääkejätille.

Kere kävi Islannissa tutustumassa ­deCodeen ensimmäisen kerran ennen vuosituhannen vaihdetta. Tulokset ovat olleet hänen mukaansa vakuuttavia. ­Käsitys kiistellystä perustajasta Kári Stefánssonistakin on tutkijana posi­tiivinen.

– Tuloksia on saatu varsinkin harvinaissairauksissa. FinnGenin lähtökohta on siinä mielessä hyvä, onhan se kaksi kertaa deCodea suurempi ja viisi kertaa Genomics Englandia suurempi, vaikkei olekaan yhtä kohdennettu.

Suurin huoli ovat tietovuodot. Yksi virhe voi pilata yleisen mielipiteen.

FinnGenissä filttereinä toimivat biopankit. Ne koodaavat tiedot tunnistamattomiksi. FinnGen hoitaa genotyyppauksen, ja data palaa aikanaan biopankkeihin muiden käytettäviksi.

– Rakenne vaikuttaa fiksulta ja lievittää pahimpia pelkoja.

Genomi voi sittenkin muuttua

Genetiikan perustotuuksiin kuuluu se, että ihmisen genomi säilyy koko elämän. Sen säilöminen esimerkiksi Genomikeskukseen pitää tehdä vain kerran.

Mutta muuttuu se.

Syövissä.

– Yhä ehkä ajatellaan, että genomi pitää tallentaa vain kerran ja että siitä selviää kaikki. Oikeasti syöpien yhteydessä syntyy muuttuneita genomeja, eikä niitä ole helppo tulkita, mutta monia syöpä­mutaatioita käytetään jo lääkevalintojen pohjana, Kere sanoo.

– Genomien säilömisestä huolimatta jatkossa tarvitaan yhä enemmän dynaamisia geenitestejä. Ne eivät ennusta epätarkasti vaan ilmaisevat päällä olevaa tilannetta. Syöpä liputtaa olemassaoloaan veressä nopeasti jakautuvien ja kuolevien syöpäsolujen välityksellä, ja laboratorio­testit veren DNA:sta voivat paljastaa mutaatiota.

Nobelia valitsemassa

• Kere on julkaissut yli 400 tieteellistä alkuperäisartikkelia ja ohjannut yli 40 väitöskirjaa.

• Hän on ollut reilut 15 vuotta Tukholmassa Karoliinisen instituutin molekyyligenetiikan professorina. Hänestä tuli 2004 lääke­tieteen Nobel-toimikunnan ainoa suomalais­jäsen. Nyt jäseniä on kaksi muutakin.

• Ennen Kere johti Suomen genomi­keskusta. Helsingin yliopistoon 1998 perustettua ja sittemmin FIMM:iin liitettyä genomikeskusta ei pidä sekoittaa perusteilla olevaan uuteen Genomi­keskukseen.

• Kere on tutkinut kainuulaista geeni­perimää ja nousi julkisuuteen kaljugeenin, EDA-geenin löytäjänä. Vuonna 2011 hän sai Matti Äyräpää -palkinnon.

• Kere väitteli vuonna 1989 leukemiasta.

Kirjoittaja:
Pekka Nykänen
toimittaja

Kuva: Mikko Käkelä

Artikkeli on julkaistu Lääkärilehdessä 10/2018.

Oletko jo lukenut nämä?

Terveyskirjasto.fi