Tutkimus: vanhusten avuntarpeen lisääntymiseen varauduttava

Vanhuus ei tule yksin, tietää sananlaskukin. Vanhimmiksi elävät tarvitsevat kahtena viimeisenä elinvuotenaan todennäköisemmin ulkopuolista apua kuin ne, jotka kuolevat nuorempina.

Korkeaan ikään elävät menettävät muita todennäköisemmin viimeisinä vuosinaan ainakin osan toimintakyvystään ja tarvitsevat apua jokapäiväisessä toiminnassaan, todetaan JAMA Internal Medicine -lehdessä julkaistussa, Yhdysvalloissa tehdyssä kohorttitutkimuksessa.

Tutkimuskohteena oli 8 232 viisikymmenvuotiasta ja sitä vanhempaa henkilöä, jotka olivat mukana terveyttä ja eläköitymistä koskeneessa seurannassa vuosina 1995–2010 ja jotka kuolivat seuranta-aikana. Jokaista heistä oli haastateltu kerran kuolemaa edeltäneiden 24 kuukauden aikana.

Tutkimuksen tarkoituksena oli arvioida, kuinka yleistä toimintakyvyn heikkeneminen on ikääntyvien kahden viimeisen elinvuoden aikana. Tutkittavien toimintakyvyn katsottiin heikentyneen, jos he tarvitsivat apua vähintään yhdessä seuraavista arkielämän askareista: pukeutuminen, peseytyminen, syöminen, siirtyminen paikasta toiseen, kävely huoneen poikki ja wc:ssä käyminen. Tutkitut kuolivat keskimäärin 79 vuoden iässä.

Naisista lähes kolmannes tarvitsi apua

Tulosten mukaan ikääntyvien toimintakyky heikentyi kuoleman lähestyessä: kaksi vuotta ennen kuolemaa toimintakyvyn heikkenemistä esiintyi 28 prosentilla ja kuukautta ennen kuolemaa 56 prosentilla.

Vanhimpina kuolleiden toimintakyky heikkeni kahtena viimeisenä elinvuonna yleisemmin kuin nuorempina kuolleiden. Puolet (50 %) 90-vuotiaina tai sitä vanhempina kuolleista tarvitsi kahtena viimeisenä elinvuotenaan apua arkielämän askareissa. Vastaava avuntarve oli 80–89-vuotiaina kuolleilla 32 %, 70–79-vuotiaina kuolleilla 21 % ja 50–69-vuotiaina kuolleilla 14 %.

Naisten avuntarve kahden viimeisen elinvuoden aikana oli yleisempää (32 %) kuin miesten (21 %).

Todennäköiseen avuntarpeeseen varauduttava

"Yli 85-vuotiaiden amerikkalaisten määrän arvioidaan kolminkertaistuvan vuoden 2008 5,4 miljoonasta 19 miljoonaan vuoteen 2050 mennessä. Iäkkään aikuisväestön räjähdysmäinen kasvu tapahtuu olosuhteissa, joissa terveydenhuoltojärjestelmä on keskittynyt pääasiassa sairauksien hoitoon ja on valmistautumaton kohtaamaan toimintakyvyn alentumisen aiheuttamaa hoidon ja avun tarvetta," tutkijat toteavat yhteenvedossaan.

He kritisoivat käsitystä, jonka mukaan ihmisen on perusteltua uskoa sekä elävänsä pitkään että säilyttävänsä täyden toimintakykynsä läpi elämän.

"Monet elävät 80–90-vuotiaiksi toimintakykyisinä ja pystyvät elämään itsenäisesti. Eliniän pidentyminen merkitsee kuitenkin myös avuntarpeen todennäköisyyden lisääntymistä. Siten useimpien vielä toimintakykyisten vanhusten ja heidän perheidensä on syytä valmistautua siihen, että vanhuksen toimintakyky laskee viimeisiä elinvuosia lähestyttäessä. Valmistautuminen voi olla erityisen tärkeää iäkkäille naisille, jotka ovat miehiä todennäköisemmin leskiä ja vailla puolison tarjoamaa hoivaa."

Sirpa Kulonen
toimittaja

Kuva: Panthermedia

Lue lisää:
Valvira kerää palautetta vanhustenhuollon valvonnasta
Vanhuspalvelulaki tänään voimaan
Liikkumiseen houkutteleva ympäristö tukee vanhusten kävelykykyä
Iäkkäiden diabeetikoiden matalilla verensokeriarvoilla yhteys dementiariskiin
Geriatrin hoito vähentää päivystyskäyntejä