Verinäyte kertoo riskin kuolla viiden vuoden kuluessa

Tutkijat arvelevat, että tiettyjen biologisten merkkiaineiden määrä nousee kun elimistö voi pahoin.

Suomalaiset ja virolaiset tutkijat ovat tunnistaneet verinäytteistä biologisia merkkiaineita, jotka kertovat riskistä kuolla viiden vuoden sisällä mihin tahansa sairauteen.

Kuolleisuuteen yhdistyivät albumiini, sitraatti, alfa-1 hapan glykoproteiini ja VLDL-partikkelit. Aineet liittyvät normaaliin aineenvaihduntaan, mutta ratkaisevaa oli niiden suhteellinen määrä veressä. VLDL-partikkeleilla oleellista oli niiden koko.

Tutkimuksessa määritettiin yli sadan erilaisen aineenvaihduntatuotteen määrä noin 17 000 suomalaisen ja virolaisen vapaaehtoisen verinäytteistä. Henkilöiden terveydentilaa seurattiin viiden vuoden ajan.

Neljä merkkiainetta yhdistyi hyvin erilaisiin kuolinsyihin, kuten syöpään ja sydän- ja verisuonitauteihin. Tutkijat arvelevat, että aineet kertovat jotakin elimistön yleisestä pahoinvoinnista.

Tulokset pitivät paikkansa, vaikka riskitekijät kuten ikä, tupakointi, lihavuus ja verenpaine huomioitiin.

– Yllättävää oli, että merkkiaineiden yhdistelmällä oli niinkin voimakas vaikutus. Korkeimmassa ryhmässä kuoleman riski oli viisinkertainen. Kun analyysissä poistettiin sairaat henkilöt, perusterveillä tulokset vielä vahvistuivat, tutkimusprofessori Markus Perola THL:sta kertoo.

Voiko riskiin vaikuttaa?

Tutkijat uskovat, että tuloksia hyödyntämällä voidaan tulevaisuudessa tunnistaa korkean kuolleisuusriskin henkilöitä ja ohjata heidät sopivaan hoitoon. Tähän on kuitenkin vielä pitkä matka.

Perola jarruttelee mahdollista innostusta testaukseen, sillä tulosten kliininen käyttökelpoisuus vaatii runsaasti jatkotutkimuksia.

Tutkijat suunnittelevat selvittävänsä muun muassa, onko merkkiaineilla ennustearvoa sairaalaolosuhteissa ja voiko hyvillä elintavoilla estää päätymisen korkean kuolleisuuden ryhmään.

– Jos tutkimus kertoo vain riskistä, johon ei voi vaikuttaa, sitä on harkittava tarkkaan eettisestikin. En ehkä haluaisi itse tietää kuolemanriskistäni, Perola toteaa.

PLoS Medicine -lehdessä julkaistu tutkimus tehtiin Suomen molekyylilääketieteen instituutin, THL:n, Oulun yliopiston, Itä-Suomen yliopiston sekä Viron Biopankin yhteistyönä.

Miia Soininen
toimittaja

Kuva: Pixmac

Julkaistu Lääkärilehden verkkosivuilla.