Haku
Asiasana: Näyttöön perustuva lääketiede
-
Fuksin selviytymispakkaus
Lääketieteen opiskelijalla ei ole vapaa-aikaa, kirjoittaa Saku Pelttari.
-
Näyttöön perustuvaa journalismia?
Jos kaikkivaltiaan asemaan asettunut media ei kanna vastuutaan, mistä kansalainen saa tasapuolista, tosiasioihin pohjautuvaa tietoa?
-
Onko lääketiede liian monimutkaista?
Minulle sopisi, että lääkärit saisivat enemmänkin rahaa lääketeollisuudelta, kirjoittaa Satu Salonen.
-
Vuonna 2048
Kertoisinko näyttöön perustuvan lääketieteen rajoitteista? Siitä, miten yksittäiset hoitopäätökset piti tehdä suurista väestöistä kerättyjen tietojen perusteella, kirjoittaa Aleksi Varinen.
-
Uudet hoitomuodot otetaan käyttöön näytön perusteella – vai otetaanko?
Valtakunnan säästötoimien kohteeksi on jälleen kerran joutunut Terveyden ja hyvinvoinnin laitos mukaan lukien terveydenhuollon menetelmiä arvioiva FINOHTA, kirjoittaa professori Eija Kalso.
-
Lääkäriliiton Pälve: Vaihtoehtoiset hoidot eivät kuulu lääketieteeseen
Ei ole ihme, että toimijat, jotka haluavat lääketieteen saavutusten siivelle, käyttävät toimistaan nimitystä ’vaihtoehtoinen’ tai ’täydentävä’ lääketiede, kirjoittaa Heikki Pälve.
-
Aktiivinen synnyttäjä ei ole uhka lääketieteelle
Rivien välistä voi saada sen käsityksen, että sairaala on täynnä henkilökuntaa, joka odottaa, että pääsisi yllättämään pahaa-aavistamattoman synnyttäjän jollakin toimenpiteellä.
-
Politiikkaan tarvitaan näyttöön perustuvaa tietoa
Tutkittu tieto sivuutetaan usein päätöksenteossa, vaikkei kukaan kehtaa kiistää sen merkitystä. Tiedeyhteisön tulee pitää huoli siitä, että jos poliitikko tekee tyhmän päätöksen, puolustuksena ei saa olla, että ?me emme tienneet?, kirjoittaa kansleri Kari Raivio.
-
Keuhkolääketiede edistyy kohti yksilöllisiä hoitoja
Keuhkoalan tutkimuksessa on lähitulevaisuudessa odotettavissa lisää läpimurtoja. Otamme parhaillaan ensimmäisiä askeleita kohti yksilöllisesti räätälöityjä hoitoja, joissa yksilön, ympäristön ja taudin monet ominaisuudet huomioidaan vaikuttavimpien hoitojen valitsemiseksi, kirjoittaa professori Maritta S. Jaakkola.