Lapsen raudanpuuteanemia

Lapsen raudanpuuteanemia Kuva 1 / 1

Rauta on elimistölle välttämätön alkuaine, mutta samalla potentiaalinen solumyrkky. Rauta-aineenvaihdunnan erikoisuus piilee sen yksisuuntaisuudessa: elimistöllä on monimutkainen ja herkkä koneisto rautatasapainon aistimiseen ja raudan imeytymisen säätelyyn, mutta ylimääräisen raudan poistojärjestelmä puuttuu.

Rautaa on elimistössä iän ja sukupuolen mukaan vaihdellen 15–45 mg painokiloa kohden. Valtaosa siitä on punasolujen hemoglobiinissa (70 %) ja lihassolujen myoglobiinissa (10 %). Viidesosa on varastoituneena maksasoluihin ja makrofageihin ferritiininä ja hemosideriininä. Rautaa tarvitaan myös useiden entsyymien toimintaan. Solutasolla rautatasapainon säätelystä vastaavat IRP-proteiinit (iron regulatory proteins) ja elimistön tasolla maksan tuottama hepsidiinihormoni.

Raudanpuute on lasten anemioiden selvästi tavallisin syy. Verenvuodot ja punasolujen ennenaikaisesta hajoamisesta aiheutuvat anemian muodot aiheuttavat nopeasti kehittyvän ja voimakasoireisen anemian. Leukemiaan liittyvä anemia kehittyy hitaasti blastisolukon syrjäyttäessä normaalin verenmuodostuksen.

Infektioihin, kroonisiin sairauksiin ja luuytimen tuotantovikaan liittyvässä anemiassa (esim. aplastinen anemia) taudinkulku on niin ikään hidas ja potilas voi olla pitkään oireeton.

Lapsen ohimenevä erytroblastopenia (transient erythroblastopenia of childhood, TEC) johtuu väliaikaisesta punasolutuotannon pysähtymisestä ja sen syntymiseen menee viikkoja.

Raudanpuutteen syyt

Sikiön rauta on peräisin äidin verenkierrosta. Syntymän jälkeen punasolusynteesi taukoaa muutamaksi viikoksi ja punasolujen hajotuksesta vapautuva rauta varastoituu.

Täysiaikaisena syntyneen lapsen rautavarastot riittävät noin puolen vuoden ikään saakka. Rauta imeytyy pohjukaissuolen yläosassa, mutta imeväisikäisen suolisto kykenee normaaliin raudan imeytymiseen vasta puolen vuoden tietämillä.

Keskosilla rautavarastot ovat syntymähetkellä vajaat ja samanaikainen voimakas kasvu lisää raudan tarvetta. Raudanpuutteen ehkäisemiseksi heille aloitetaan rutiininomaisesti vuoden mittainen rautalisä.

Raudanpuutteen syykirjo vaihtelee lapsen iän mukaan. Ensimmäisen ikävuoden jälkipuoliskolla, toisella ikävuodella ja murrosiässä ravitsemukselliset syyt ovat keskeisiä. Tällöin vallitsee epäsuhta raudan suuren tarpeen ja ravinnosta saatavan raudan määrän välillä. Ns. maitoanemiassa maito saa aikaan suolinukkavaurion ja lisäksi kalsium estää raudan imeytymistä. Kovin kasvispainotteisessa ruokavaliossa raudan saanti jää liian niukaksi.

Keliakiassa ja muissa ohutsuolen limakalvovaurioon johtavissa tautitiloissa raudan imeytyminen on häiriytynyt, ja erityisesti maahanmuuttajalapsilla saattaa olla helikobakteeri-infektio.

Rautaa voidaan menettää verenvuodoissa (kuukautiset, nenä- ja suolistoverenvuoto). Infektiot ja inflammaatiot johtavat raudan hyväksikäytön häiriöön ja aiheuttavat raudanpuutteen luuytimessä, vaikka muualla elimistössä rautaa olisi yli tarpeen. Raudanpuuteanemia voi kehittyä myös siten, että rautaa kertyy epätarkoituksenmukaisesti esimerkiksi kasvainkudokseen tai keuhkoihin.

Raudanpuuteanemian oireet

Elimistö tunnistaa rautavajeen monimutkaisen säätelyjärjestelmän avulla. Raudan imeytyminen tehostuu ja varastot otetaan käyttöön.

Kun rautavarastot ovat tyhjentyneet ja raudasta on edelleen puutetta, alkavat säästötoimet kohdentua punasolujen kokoon ja väriin. Vasta viimeiseksi raudanpuute ilmenee hemoglobiinitason laskuna. Hoidon yhteydessä korjaantuminen tapahtuu päinvastaisessa järjestyksessä.

Anemiaan liittyvä kalpeus näkyy selvimmin limakalvoilla. Raudanpuuteanemia kehittyy hitaasti, ja väsyminen ja fyysisen suorituskyvyn heikkeneminen voivat ilmetä vasta hemoglobiinitason ollessa matala.

Leikki-ikäinen lapsi jaksaa normaalit arkitoimet jopa hemoglobiinitason ollessa alle 50 g/l, vaikka anemia kuormittaakin sydäntä ja verenkiertoa ja johtaa syketason nousuun.

Lehmänmaidon liialliseen juomiseen voi liittyä suolivaurio, joka johtaa plasman albumiinipitoisuuden pienenemiseen ja turvotuksiin ja siten herättää epäilyt munuaissairaudesta. Suolivaurio korjaantuu, kun juodun lehmänmaidon määrää rajoitetaan ja aloitetaan rautakorvaushoito.

Hoito ja seuranta

Kun lapsella tai nuorella todetaan raudanpuuteanemia, tulee arvioida raudanpuutteeseen johtaneet syyt.

Jos raudanpuutteeseen on johtanut kuukautisvuoto, on syytä selvittää vuototaipumus (von Willebrandtin tauti) ja pyytää gynekologin tilannearvio (e-pillerit). Maidon kulutus on syytä selvittää ja sen juomiselle on hyvä asettaa selvä raja.

Perussyyn korjaamisen lisäksi potilas tarvitsee rautalisän. Lasten raudanpuuteanemian hoito toteutetaan lähes aina suun kautta otettavilla rautavalmisteilla. Nestemäiset valmisteet saattavat värjätä hampaat ja soveltuvat siten lähinnä imeväisikäisille.

Rauta imeytyy parhaiten tyhjään vatsaan sitrusmehun kanssa otettuna, ja joidenkin tutkimusten mukaan annoksen ottaminen illalla parantaisi raudan imeytymistä. Raudan imeytymistä heikentävät kalsiumia sisältävien tai rautaa sitovien ruoka-aineiden ja juomien samanaikainen käyttö (maito, kahvi, tee).

Raudanpuuteanemian hoito kestää yleensä vähintään puoli vuotta. Ensimmäiset 23 kuukautta tähtäävät anemian korjaamiseen ja toisessa vaiheessa tavoitteena on rautavarastojen täyttö. Rautahoitoa lopetettaessa on hyvä varmistaa rautavarastojen korjaantuminen tutkimalla verenkuvan lisäksi plasman ferritiinitaso.

Murrosikäiset tytöt, joilla on runsaat kuukautiset, tai reilusti liikuntaa harrastavat nuoret (riittämätön saanti) voivat tarvita pienen jatkuvan rautalisän.

Jos rautahoito ei näytä onnistuvan, on palattava tarkistamaan raudanpuutteen perussyy ja tarkistettava, että diagnoosi on oikea. On myös varmistettava, että rautalisä on todella annettu. Joskus maku, ummetus tai vatsavaivat saavat lapsen kieltäytymään rautalisän käytöstä.

Raudan puute haitallista ilman anemiaakin

Anemia on raudanpuutteen myöhäinen ilmenemismuoto. Rautaa tarvitaan monissa elimistön prosesseissa, ja se on tärkeää erityisesti kasvavalle ja kehittyvälle sikiölle ja lapselle.

Raudanpuute vaikuttaa haitallisesti sikiön hermosolujen kehitykseen, aivojen välittäjäaineiden muodostumiseen ja hermojen myelinisaatioon. Epäedulliset vaikutukset voivat ilmetä lapsen neurologisessa kehityksessä (kognitiivinen, motorinen ja emotionaalinen kehitys), koulunkäynnissä (oppiminen, muisti sekä matemaattiset ja kielelliset taidot) ja jopa aikuisiän hyvinvoinnissa.

Raudanpuute on joissakin tutkimuksissa yhdistetty myös kuumekouristuksiin ja affektikohtauksiin. Myös lihasten kasvuun ja immuniteettiin rautavajeella on negatiivinen vaikutus. Pica-oire sekä ruoansulatuskanavan oireet, kuten suun ja kielen tulehdus, ovat harvinaisia teollisuusmaiden lapsilla.

Lasten raudanpuutteen syyt:

1. Ravitsemus

➤ tarpeen ja saannin epäsuhta

➤ ns. maitoanemia

➤ niukka saanti (esim. kasvispainotteinen ruokavalio)

2. Imeytymishäiriö

➤ suolen limakalvovaurio (esim. keliakia, tulehduksellinen suolistosairaus)

➤ helikobakteeri-infektio (erityisesti maahanmuuttajat)

3. Raudan menettäminen

➤ verenvuodot (kuukautiset, nenä- ja suolistoverenvuoto)

4. Hyväksikäytön häiriö

➤ infektiot ja inflammaatiot

➤ munuaissairaus

➤ muu krooninen sairaus

5. Epätarkoituksenmukainen kertyminen

➤ pulmonaalinen hemosideroosi

➤ kasvain

Kirjoittaneet:
Olli Lohi
dosentti, lastenhematologi ja -onkologi, osastonylilääkäri
TAYS, lastenklinikka
Mikko Arola
dosentti, lastenhematologian erikoislääkäri, apulaisylilääkäri
TAYS, lastenklinikka
Jukka Rajantie
dosentti,
lastenhematologian erikoislääkäri
Helsingin yliopisto, lastenklinikka

Julkaistu Lääkärilehdessä. Lue alkuperäinen artikkeli liitteestä.

Oletko jo lukenut nämä?

Terveyskirjasto.fi