Reumapotilaiden hoidossa merkittäviä eroja sairaanhoitopiireittäin

Säästöt hoidossa voivat myöhemmin kostautua työkyvyttömyyskustannuksina.

Reumapotilaiden hoidossa merkittäviä eroja sairaanhoitopiireittäin Kuva 1 / 1

Nivel- ja selkärankareumapotilaat ovat vaarassa menettää toiminta- ja työkykynsä ilman tehokasta hoitoa. Säästöt hoidossa voivatkin myöhemmin kostautua työkyvyttömyyskustannuksina.

Sisätautien ja reumasairauksien erikoislääkäri Kari Puolakka kollegoineen havaitsi Lääkärilehdessä maaliskuussa julkaistussa tutkimuksessaan, että sairaanhoitopiirien välillä on tilastollisesti merkitseviä eroja nivel- ja selkärankareumaan sairastuneiden pysyvien työkyvyttömyyseläkkeiden ilmaantuvuudessa.

Sairaanhoitopiirit, joilla on niukat resurssit, suoriutuivat työkyvyn ylläpidosta yleensä keskimääräistä huonommin. Tutkijoiden mukaan tulokset kuvastanevat laajemminkin reumasairauksien hoitojärjestelmän tuloksellisuutta.

Lisäksi huomattava osuus potilaiden työkyvyttömyyseläkkeistä aiheutui muista syistä kuin itse reumasairaudesta. Siksi seurantaan tulisi kuulua reumasairauden aktiivisuuden määrittämisen lisäksi potilaan tilan kokonaisvaltaisempi arviointi ja komorbiditeettien, etenkin sydän- ja verisuonitautien, ehkäisy ja hoito.

Hoitavan lääkärin tulee tukea potilasta pysymään työelämässä. Myös yhteistyö työterveyshuollon kanssa on oleellisen tärkeää. Työterveyslääkäri pystyy arvioimaan potilaan toimintakykyä suhteessa työn vaatimuksiin ja voi suosittaa tehtävänkuvan muutoksia tai ohjata potilaan ammatilliseen kuntoutukseen.

Lähde: Puolakka K, Kautiainen H, Rantalaiho V, Virta L, Sokka-Isler T, Haanpää M. Reumapotilaiden siirtyminen työkyvyttömyyseläkkeelle vaihtelee sairaanhoitopiireittäin Suom Lääkäril 2019;74:754–8.

Kirjoittaja
Tiina Huttu
toimittaja

Kuva
Fotolia

Artikkeli on julkaistu Lääkärilehdessä 20.3.2019.

Oletko jo lukenut nämä?