– Anteeksi kuinka? Tämä on tavallisin vastaus, kun kerron eurooppalaisille yleislääkärikollegoilleni suomalaisten joutuvan jonottamaan terveyskeskuslääkärin vastaanotolle jopa kuusi viikkoa. Kun puolestani kysyn kollegoiltani, onko heidän vastaanotoilleen jonoa, he eivät ymmärrä koko kysymystä.
Eurooppalaiset yleislääkärit toimivat omilla vastaanotoillaan yksityisinä ammatinharjoittajina joko yksin tai jakavat vastaanottonsa parin kollegansa kanssa. Potilaat valitsevat lääkärinsä ja listautuvat hänen potilaakseen. Lääkärit voivat rajata potilaslistansa elämäntilanteensa mukaan, jolloin he voivat hallita työmääräänsä ja vastaanotolle pääsee tarvittaessa aina samana päivänä. Lääkärit ovat myös lähellä potilaitaan, sillä he avaavat vastaanottonsa sinne, missä potilaatkin ovat. (Näinhän parturitkin tekevät.) Lääkärit lähettävät laskun maksavalle taholle, olipa tämä sairauskassa, kuten Saksassa, vakuutusyhtiö, kuten Hollannissa tai sairaanhoitoalue, kuten Tanskassa, ja käynti on potilaalle maksuton. Tutkimusten mukaan näissä maissa niin potilaat kuin lääkäritkin ovat järjestelyyn tyytyväisiä, eivätkä kustannukset ole olennaisesti suuremmat kuin Suomessakaan.
Jos tällainen järjestely toimii muissa EU-maissa, voisiko se toimia Suomessa? Voisi, ja sitä on itse asiassa jo testattu.
Suomessa toteutettiin vuosina 1985–93 Kansaneläkelaitoksen rahoituksella kokeilu, jossa itsenäisinä ammatinharjoittajina toimivat yleislääkärit huolehtivat 40 000 suomalaisen perusterveydenhuollon lääkäripalveluista Helsingissä, Turussa, Tampereella ja Lahdessa. Kokeilusta tehtiin laaja seurantatutkimus, jonka mukaan järjestely helpotti lääkäriin pääsyä, paransi hoidon jatkuvuutta, lisäsi potilaitten tyytyväisyyttä palveluihin ja kokeilun kustannukset olivat kohtuulliset. Tutkijoitten johtopäätöksenä oli, että itsenäisten ammatinharjoittajien toimintaan perustuva omalääkärijärjestelmä on varteenotettava vaihtoehto kehitettäessä suomalaista terveydenhuoltoa (1).
Ettekö ole kuulleet tästä projektista ja sen johtopäätöksistä? No, ei moni muukaan ole, sillä tutkimusraportti haudattiin kaikessa hiljaisuudessa. Syitä tähän unohdukseen voi vain arvailla, mutta terveyskeskustemme jonotilanne on nykyisellään täysin sietämätön, eikä ratkaisu tähän todellakaan löydy kuntakarttoja piirtelemällä, kuten nykyinen hallituksemme näyttää uskovan. Jos edellä kuvattu malli toimii muualla Euroopassa, miksi se ei toimisi Suomessa?
Raimo Puustinen
Kirjoittaja on tamperelainen yleislääketieteen erikoislääkäri. Hänellä on kolmenkymmenen vuoden kokemus yleislääkärin vastaanottotyöstä.
Kirjallisuutta
1. Aromaa Arpo, Linnala Aarno, Maljanen Timo, Mattila Kari. Yksityislääkärit omalääkäreinä. Raportti Kansaneläkelaitoksen omalääkärikokeilusta. Kansaneläkelaitos. Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia. Helsinki 1998.
