Kirjoitin viime keväänä Potilaan ääntä aiheena minulle tehty katetriablaatio. Toimenpide tehtiin pari vuotta sitten. HUS toimitti silloin hyvän tietopaketin aiheesta. Kuten arvata saattaa, se ei tiedonjanoa tyydyttänyt, vaan googlasin lisätietoa. Löysin pari vuotta sitten lähinnä amerikkalaisten tekemiä animaatioita ja videoita katetriablaatiosta. Oiva lähde oli YouTube.
Katetriablaatio onnistui ja saatoin sanoa – ainakin toistaiseksi – hyvästit eteisvärinälle.
Aivan muusta syystä googlasin samaa aihetta nyt kesän lopulla. Havaitsin muutoksen. Laadukasta tietoa oli suomeksi tarjolla selvästi enemmän kuin pari vuotta sitten. Monet linkeistä johtaa suomi24.fi-sivustolle, mutta toki terveydenhuollon monet toimijat ovat kirineet ja tarjoavat laadukasta tietoa.
Hakusana ”katetriablaatio” antaa kuitenkin ensimmäiseksi osumaksi osoitteen www.biotronik.com. Se on berliiniläinen klinikka, joka tarjoaa katetriablaatiohoitoja. Miksi saksalaisella klinikalla on suomenkielistä informaatiota katetriablaatiosta?
Taustalla lienee Potilasdirektiivi, rajat ylittävä terveydenhoito. Laki tullee voimaan tammikuun ensimmäisenä päivänä 2014! Potilaalla on sen mukaan mahdollisuus hakeutua hoitoon mihin tahansa EU-maahan. Aivan yksinkertaista ja vapaata sairaanhoidon shoppailu ei tietenkään tule olemaan.
Hoitoa saa toisessa jäsenmaassa samoin perustein kuin vastaavaa hoitoa kotimaassa. Jos henkilö matkustaa toiseen jäsenvaltioon hoitoon, ”hänen sairaanhoitokustannuksistaan vastuussa olevan valtion tulisi korvata hoitokustannukset potilaalle vähintään sen suuruisina kuin ne olisivat olleet kyseisessä valtiossa. Korvauksen saanti edellyttää, että hoito ylipäätään kuuluu kustannuksista vastuussa olevan valtion lakisääteisen terveydenhuollon piiriin.” Matkakustannukset jäävät pääosin potilaan maksettavaksi.
Direktiivin lähtökohtana on, että potilas maksaa hoidon aina itse ensin ja hakee sitten Kelalta korvausta.
Mitä sitten hoidettaisiin, mitä korvattaisiin? Sellaiset hoidot, jotka kuuluvat suomalaisen terveydenhuollon palveluvalikoimaan korvataan. Ja mitä siihen sitten kuuluu? Mitä kuuluu suomalaisen terveydenhuollon palveluvalikoimaan? Sitä määritellään parasta aikaa kiivaasti. Se on tehtävä ennen lain voimaantuloa, jotta tiedetään, minkälaisen ulkomailla annetun hoidon kustannuksista potilaalla on oikeus saada Kelalta korvausta.
Herra isä! Kuka uskaltaa hakea hoitoa rajan takaa? Maksat itse ensin hoidon ja toivot, että Kela maksaa korvauksen? Aika moni tulee tyytymään kotimaiseen tarjontaan. Hyvä niin.
Mutta tiedon määrän lisääntyminen on hyvä asia. Sitä tulee, sillä terveydenhuolto, lääkäriasemat, sairaalat ja klinikat Suomessa ja ulkomailla kilpailevat potilaista. Sen myötä potilaat saavat parempaa ja luotettavampaa tietoa edessä olevista hoitotoimenpiteistään.
Erkki Alanko
Kirjoittaja on 64-vuotias helsinkiläinen viestinnän neuvonantaja, jolla on todettu eteisvärinä. Se ei kuitenkaan häiritse tärkeintä: Hän on intohimoinen puutarhaharrastaja.
