Kun mustasta möykystä tulee puhdasta kultaa

En enää pelkää mustia möykkyjä vaan tänään rakastan niitä, koska niiden palasia kääntämällä ja järjestämällä niistä tulee puhdasta kultaa ja kantajalleen aarrepallero.

Hyvinvointi koostuu pienistä palasista, kuten pahoinvointikin. Yksi pala ei vielä maailmaa muuta, mutta monta pientä palaa yhdessä muodostaa möykyn ja möykky alkaa painaa ja ahdistaa, kun ei enää näe niitä paloja, joita voisi helposti purkaa – on vaan PAHOINVOINTI. Yksi kamala, hirveä, muodoton, mahdoton ahdistuksen aiheuttaja, jolle ei voi mitään.

Kun voi pahoin, alkaa helposti ärsyttää, kun joku tulee sanomaan, että tuosta vaan pieniä paloja hyvinvointia niin kaikki järjestyy. Minäkin kiroaisin, ellei tämä olisi julkinen foorumi. Ja silti kokemastani tiedän, että niinhän se on. Mutta ehkä se, että minulle tarjottiin paloja hyvinvointia kuin ohittaen pahoinvointini, oli se suurin ärsytyksen aihe. Kuin pahoinvointiani ja sen paloja ei olisi haluttu nähdä. Ja avain taisi olla siinä, että kohtasin jonkun joka ei pelästynyt möykkyäni, vaan istui kanssani sen ääreen ja sanoi, että no niin, mistäs aloitetaan.

Iso musta möykky, jolla on jokin ulkoa määritetty nimi, on kooste oman elämän palasia. Ja rauha saada olla möykkynsä kanssa, katsoa sitä, kääntää ja vääntää saaden siitä irti palasia ja löytää tukea palasten järjestämiseen ja omalla tavalla hoitamiseen, on ensi ensiarvoisen tärkeää, että voi edes alkaa ajatella hyvinvoinnin palasia, jotka johtaa ajan kanssa auttamatta onnen tunteisiin.

Sitä minä teen nykyään. Olen rauhassa kieltämättä kenenkään möykyn kokoa tai muotoa, vaan annan apuvälineitä sen möykyn paljasteluun katsoen toisen kanssa kaikki möykyn syömät roippeet, jos toinen niin toivoo. Teen tätä, koska en pelkää möykkyjä, kun olen ollut ihan möykky itsekin, sen sisällä, sitä ja siitä pikkuhiljaa palastelun kautta löytänyt palojen toiset puolet, joista alkoikin kasaantua uudenlainen möllykkä. Sellainen hyvänlainen. En siis pelkää mustia möykkyjä vaan tänään rakastan niitä, koska niiden palasia kääntämällä ja järjestämällä niistä tulee puhdasta kultaa ja kantajalleen aarrepallero.

Vaikka koko ajatus minua ärsyttikin aikoinaan.

Katja Lemberg
Kirjoittaja on vakavasta masennuksesta parantunut nainen ja äiti kehittämässä palveluita masentuneiden tukemiseen ja kohtaamiseen.

Kuva: Jukka Koskinen