Kunnes sairaus meidät erottaa

Kunnes sairaus meidät erottaa Kuva 1 / 1

Sairaus ei aina tuo esiin ihmisten parhaita puolia. Tutkimukset ovat osoittaneet, että erityisesti miehillä on vaikeuksia pitää lupauksensa pysyä yhdessä niin sairaudessa kuin terveydessä.

Kuntoutuksessa minulle kerrottiin, että yhdeksänkymmentä prosenttia miehistä jättää kumppaninsa tämän vammautuessa. Naisista saman tekee viisikymmentä prosenttia. Kai he yrittivät varoittaa minua tulevasta kohteliaasti tai jotain.

Lienee tarpeetonta sanoa, etten ollut osa sitä kymmentä prosenttia, jolla oli kumppani ja joka pystyi käsittelemään kyseisen tilanteen. Minun tilanteeni oli erilainen. Onneksi emme olleet naimisissa, joten mitään lupauksia ei oltu vielä tehty. Oikeastaan ​​suhteemme oli jäissä jo ennen halvaantumistani.

Miten meidän uskomattomat aivomme välillä toimivatkaan. Joissakin tilanteissa ne saattavat johtaa meidät ei niin onnelliseen lopputulokseen. Meidän pitäisi ymmärtää, että itse tilanne ei aiheuta paniikkia, vaan ajatukset pahimmasta mahdollisesta, mitä se voi aiheuttaa.

Ajatellaanpas esimerkiksi henkilöä, joka on tuomittu pitkään vankeusrangaistukseen. Hänen pahin vihollisensa eivät ole seinät, jotka ympäröivät häntä, vaan se, pystyykö hän elämään vapaudessa ajattelematta niitä seiniä.

Hyvin usein asiat eivät ole lainkaan niin huonosti kuin kuvittelemme. Tapahtumahetkellä meillä on taipumus nähdä ne pahimpina mahdollisina. Eikä vain tapahtuneen keskipisteessä olevalle, vaan myös kaikille läheisille ja ystäville.

Sairastunut tai vakavasti vammautunut ei ole ainoa, joka kärsii. Tilanne vaikuttaa ihan kaikkiin ympärillä oleviin. Toiset kohtaavat sen voittajana ja toiset laittavat pään puskaan tai juoksevat karkuun, mikä on kyllä ihan normaalia ihmisen käyttäytymistä.

Traumaattisessa tilanteessa on hyvin yleistä tuntea, että sitä taistelee ihan yksin tuulimyllyjä vastaan. Mehän olemme kaikki oman elämämme kesipisteitä. Ääni päämme sisällä huutaa: miksi tämä tapahtuu minulle, minun elämäni on pilalla, minun unelmani eivät voi koskaan toteutua, en tule enää koskaan olemaan onnellinen.

Tämä ääni, joka huutaa sisälläsi, on itsesäälin ääni, ja sitä ei todellakaan pitäisi kuunnella. Sinun pitäisi kuunnella sitä järjen ääntä, joka sanoo, että tämä ei tapahtunut vain sinulle, vaan myös läheisillesi. Luullessamme olevamme yksin, emme sitä kuitenkaan ole. Elämä ei ole suinkaan pilalla. Siitä tuli vain hiukan haastavampaa ja arvokkaampaa. Unelmasikin toteutuvat. Sinun pitää vain unelmoida entistä suuremmin. Tulet saavuttamaan onnellisuuden entistä korkeamman tason.

Trauman hetkellä ja silloin kun masennus on pahimmillaan, on vaikea ajatella näin. Ajatukset ja tunteet ovat kuin sota-alueella. Kukin taistelee omissa vastoinkäymisissään. Sellaisina hetkinä emme tarvitse ylimääräistä painoa hartioilla. Ne vain vetävät meitä takaisin pohjamutiin.

Sen aikainen poikaystäväni ei osannut käsitellä tilannetta, mutta hän ei kääntänyt selkäänsä minulle. Se olin siis minä, joka jouduin vielä lopettamaan suhteen. Edessäni oli suunnaton urakka ja matka halvaukseni kanssa. Halutessani selviytyä menestyjänä, mikään ylimääräinen painolasti ei saisi olla hartioillani.

Nykyään sateenkaaria on vähän joka puolella. Näin olisi pitänyt olla aina. Ihan jokaisen ihmisen pitäisi saada olla sen ihmisen kanssa kuin haluaa. Toivottavasti tämä sateenkaari ei kosketa vain yhtä vähemmistöryhmää vaan kaikkia. Loppujen lopuksi me kaikki kuulumme yhteen jos toiseen vähemmistöön.

Lupauksia on helppo tehdä, mutta vaikea pitää. Ne särkyvät helposti. Muista, että rakkaus on suhteen siemen. Sen menestykselle ja kukoistukselle tarvitset paljon, paljon enemmän kuin vain rakkautta!

Kati van der Hoeven
Kirjoittaja on 40-vuotias entinen huippumalli, jonka ura katkesi hänen sairastuttuaan aivorungon infarktiin. Hänet on valittu yhdeksi Sisun juhlavuoden 2015 kasvoksi.

Oletko jo lukenut nämä?