Jokainen lääkäri törmää toisinaan potilaisiin, jotka haluavat tiettyjä tutkimuksia tai hoitoja, vaikka ne eivät olisi lääkärin mielestä perusteltuja. Potilas saattaa jopa uhkailla lääkäriä valituksilla tai oikeusjutuilla, jos tämä ei suostu potilaan vaatimuksiin.
Ylijohtaja Markus Henriksson Valvirasta toteaa, että lääkärillä on sekä oikeus että velvollisuus kieltäytyä antamasta hoitoa, jos se ei ole lääketieteellisesti perusteltu ja potilaalle turvallinen.
– Lääkärin tärkeimpiä kykyjä on osata sanoa potilaalle ei. Tämä tulee tehdä asiallisesti ja tylyttämättä, niin että potilas voi ymmärtää ratkaisun lääketieteelliset perusteet, Henriksson sanoo.
Vaikka lääkäri kieltäytyisi antamasta toivottua hoitoa, ristiriita ei saisi johtaa potilaan ja hänen avun tarpeensa hylkäämiseen. Sen sijaan lääkärin tulee pyrkiä etsimään potilaalle hoito, joka on perusteltu, turvallinen ja vaikuttava.
– Aina ei tietenkään ole helppoa tietää, mikä olisi lääketieteellisesti perustelluin hoitopäätös. Keskeistä on, että lääkäri tekee päätöksensä koulutuksensa mukaisesti, lääketieteellisesti punniten ja tarvittaessa muita lääkäreitä tai asiantuntijoita konsultoiden.
Potilas tarvitsee vastauksia
Henrikssonin mielestä on hyvä asia, että potilaat tietävät sairauksista yhä enemmän ja heistä on tullut entistä aktiivisempia toimijoita oman sairautensa hoidossa.
Internet ja sosiaalinen media pursuavat kuitenkin terveystietoa, josta osa on harhaanjohtavaa. Potilaalla saattaa olla vähintäänkin kysymyksiä, pitäisikö hänen saada esimerkiksi somevaikuttajan markkinoimaa hoitoa.
– Potilaalla on oikeus saada vastauksia kysymyksiinsä. Useimmiten potilas kyllä ymmärtää lääketieteelliset perustelut, kun ne hänelle kerrotaan, Henriksson sanoo.
Joskus tilanteet ovat hankalia eikä yhteisymmärrystä löydy.
– Kokeneidenkin lääkärien tulisi saada tukea esimiehiltä ja työtovereilta. Haasteellisimpien potilaiden kohdalla työnohjauksesta voi olla hyötyä.
Tutkimuskierre tulee katkaista
Yksi haastava ryhmä ovat potilaat, jotka toivovat toistuvasti erilaisia tutkimuksia, vaikka niihin ei olisi lääketieteellisiä perusteita. Potilas on loputtomassa tutkimuskierteessä, josta on hänelle vain haittaa.
– Lääkärin ja terveydenhuoltojärjestelmän tulisi pysäyttää noidankehä ja yrittää saada potilas vakiintumaan hyvään hoitosuhteeseen, jossa sairauden pelkoa voidaan käsitellä. Valitettavasti palvelujärjestelmämme ei anna riittävästi mahdollisuuksia pitkiin potilas-lääkärisuhteisiin, Henriksson toteaa.
Toinen hankala ryhmä ovat potilaat, jotka kärsivät hoidollisesti hallitsemattomasta lääkeaineriippuvuudesta. Potilas haluaa reseptin suureen määrään väärinkäyttöön soveltuvaa lääkettä, eikä lääkäri ehkä uskalla tai jaksa sanoa potilaalle ei.
Valvira käsittelee vuosittain muutamia tapauksia, joissa lääkäri pyytää itse lääkärinoikeuksiensa rajoittamista, jotta hän voisi sanoa potilaille, että hänellä ei ole enää oikeutta kirjoittaa kyseisiä lääkkeitä.
– Meillä on tapauksia, joissa ”kiltti” lääkäri joutuu aivan umpikujaan, kun sana kiirii ja vastaanotolle alkaa kasautua lääkeaineriippuvuudesta kärsiviä, moniongelmaisia potilaita. Kun lääkäri sitten yrittää kieltäytyä lääkkeiden määräämisestä, häntä tai hänen omaisiaan uhkaillaan.
”Potilas pyysi” ei riitä perusteeksi
Henriksson ei usko, että lääkärit Suomessa pelkäisivät potilaiden nostamia oikeusjuttuja ja määräisivät siksi hoitoja varmuuden vuoksi. Suomessa on pääosin hyvin toimivat terveydenhuollon valvonta- ja potilasvakuutusjärjestelmät, jotka ehkäisevät asioiden ylijuridisoitumista.
– Lääkärillä ei ole syytä huoleen valvonta-asian yhteydessä, jos hän on toiminut lääketieteellisesti perustellusti, potilasturvallisesti ja säädöksiä noudattaen. Sen sijaan lääkärillä on syytä huoleen, jos hänen ainoa perusteensa määrätä haittoja ja riskejä aiheuttavaa hoitoa on ollut, että potilas pyysi.
Riittävät potilasasiakirjamerkinnät ovat paitsi lakisääteisesti pakollisia, myös hyödyllisiä mahdollisten ristiriitojen jälkiselvittelyssä. Lääkärin onkin tärkeää ajantasaisesti kirjata perusteet, miksi hän ei ole suostunut potilaan vaatimuksiin.
Teksti Virpi Ekholm
Juttu on julkaistu aiemmin Lääkärilehdessä 17/2021.
