Naisen seksipilleri – ongelmia enemmän kuin hyötyä?

Tutkimuksen mukaan flibanseriinin vaikutus haluttomuushäiriöissä on varsin vähäinen.

FDA hyväksyi elokuussa 2015 flibanseriinin premenopausaalisen naisen seksuaalisen haluttomuuden (hypoactive sexual desire disorder, HSDD) lääkehoidoksi. Päätös kyseenalaistetaan lääkkeen hyötyjä ja haittoja käsittelevässä yhteenvetotutkimuksessa, jossa hoitoa arvioidaan kahdeksan sokkoutetun ja lumekontrolloidun tutkimuksen tulosten perusteella.

Noin 6 000 naisen aineistossa keskimäärin 100 mg:n päivittäinen flibanseriiniannos lisäsi haluttomuushäiriöryhmän naisten positiivisiksi kokemien seksitapahtumien määrää verrattuna lumeryhmään noin 0,5 tapahtuman verran kuukaudessa lähtötason arvosta 2,5. Seksihalun intensiteettiä ja seksuaalitapahtumien kokonaisuutta rekisteröivien mittarien valossa flibanseriinilla saatiin jonkin verran parempi tulos. Arvioinnit tehtiin keskimäärin kuuden kuukauden kuluttua hoidon alusta.

Flibanseriinia saaneet keskeyttivät hoidon sivuvaikutusten takia yli kaksi kertaa useammin kuin lumetta saaneet. Lääkeryhmän naiset raportoivat uneliaisuutta ja sekavuutta neljä kertaa enemmän sekä pahoinvointia ja väsymystä kaksi kertaa enemmän. Näitä sivuvaikutuksia tavattiin 10–20 %:lla hoitoryhmästä.

Tutkijat totesivat flibanseriinin vaikutuksen haluttomuushäiriöongelmassa varsin vähäiseksi, erityisesti kun otetaan huomioon sivuvaikutusten määrä. Flibanseriinia pitäisi vielä tutkia erityisryhmissä, kuten somaattisten ja psyykkisten sairauksien, muiden lääkehoitojen ja kirurgisen menopaussin yhteydessä.

Artikkelissa pohditaan myös, vaikuttiko FDA:n päätökseen lääketeollisuuden painostus ja mikä yleensä on medikalisaation merkitys naisten seksuaalisuudelle. Hypoaktiivisen seksuaalisen halukkuuden häiriöstä kärsivä nainen hyötyy ilmeisesti enemmän moniammatillisesta hoidollisesta lähestymisestä kuin pelkästä lääkehoidosta.

Lähde: Jaspers L, Feys F, Bramer W. Efficacy and safety of flibanserin for the treatment pf hypoactive sexual desire disorder in women. A systematic review and meta-analysis. JAMA Intern Med 2016;176:453–62.

Kirjoittanut:
Pertti Kirkinen
professori

Kuva: Panthermedia

Julkaistu Lääkärilehdessä 16/2016.