Ovatko uudet antipsykootit sittenkään vanhoja parempia?

Ovatko uudet antipsykootit sittenkään vanhoja parempia? Kuva 1 / 1

Kun toisen sukupolven antipsykootit tulivat markkinoille, niin niiden tehoa ja sivuvaikutuksia verrattiin varsin suuriin vanhojen antipsykoottien vuorokausiannoksiin. Näin syntyi mielikuva, jonka mukaan uudet antipsykootit olisivat merkittävästi paremmin siedettyjä kuin vanhat, ja että potilaat tämän ansiosta keskeyttäisivät niiden käytön harvemmin.

Viimeisten 10 vuoden aikana valmistuneet laajat tutkimukset ovat kuitenkin asettaneet käsityksen toisen sukupolven antipsykoottien paremmuudesta kyseenalaiseksi. Kun vanhoja antipsykootteja käytetään maltillisilla annoksilla (esim. haloperidolia 5 mg/vrk), niin niiden teho ja siedettävyys ovat olleet samaa luokkaa kuin toisen sukupolven antipsykoottien.

Amerikkalaisessa satunnaistetusssa, 22 keskuksessa toteutetussa kaksoissokkotutkimuksessa verrattiin kerran kuussa lihakseen pistettävää vanhaa ja uutta antipsykoottia keskenään. Tutkimukseen satunnaistettiin 311 skitsofreniaryhmän sairaudesta kärsivää potilasta. Heistä valtaosa oli mustia, aiemmin huonosti lääkehoitoon sitoutuneita miehiä.

Kahden vuoden pituisen tutkimuksen vei loppuun saakka 290 potilasta. Vertailtavat lääkkeet olivat haloperidoli dekanoaatti (keskimääräinen kuukausiannos 67-83 mg, joka vastaa suun kautta otettavaa annosta 5-7,5 mg/vrk) ja paliperidoni palmitaatti (keskimääräinen kuukausiannos 129-169 mg). Paliperidoni on toisen sukupolven antipsykootin risperidonin aktiivinen metaboliitti. Kummallakin lääkkeellä pistoshoito aloitettiin ylläpitohoitoa suuremmilla kyllästysannoksilla. Tutkimuksen päämuuttuja oli usealla vaihtoehtoisella tavalla määritelty hoidon riittämätön teho.

Lääkkeiden välillä ei ollut eroa hoidon tehossa. Teho oli kahden vuoden aikana riittämätön 32,4 prosentilla haloperidolia ja 33,8 prosentilla paliperidonia saaneista. Sivuvaikutusten suhteen lääkkeet erosivat toisistaan. Haloperidolia saaneet potilaat useimmiten laihtuivat ja paliperidonia saaneet lihoivat, -0,96 kg vs. 2,17 kg. Haloperidoli aiheutti paliperidonia enemmän motorista levottomuutta (akatisiaa) (p = 0,006). Sen sijaan pakkoliikkeiden, parkinsonismin tai tardiivin dyskinesian esiintyvyydessä ei lääkkeiden välillä ollut merkitseviä eroja.

Tutkimus vahvistaa käsitystä, jonka mukaan vanhat antipsykootit ovat sopivina annoksina edelleen käyttökelpoisia ja tehokkaita lääkkeitä. Pitkävaikutteinen haloperidoli soveltuu erityisesti ylipainoisille potilaille, jotka eivät kärsi neurologisista sivuvaikutuksista. Pitkävaikutteinen paliperidoni puolestaan soveltuu erityisesti solakoille, herkästi neurologisia sivuvaikutuksia saaville potilaille.

Tutkimuksen tuloksilla on merkitystä erityisesti kehittyvissä maissa, koska haloperidoli dekanoaatin hinta Yhdysvalloissa on noin 26 euroa/injektio ja paliperidoni palmitaatin noin 740 euroa/injektio.

Kirjoittanut:
Tero Taiminen
psykiatrian dosentti, osastonylilääkäri

Kuva:
Panthermedia

Julkaistu Lääkärilehdessä 33/14.

Oletko jo lukenut nämä?

Terveyskirjasto.fi