Millaista on lääkäreiden ja sosiaalityöntekijöiden hyvä yhteistyö?
Kysymystä on kokoontunut pohtimaan kolme TAYS:ssa työskentelevää ammattilaista: sosiaalityöntekijät Eevi Apponen ja Merja Mustaniemi sekä audiologi Voitto Kotti.
– Sosiaalityöntekijät kuuluvat omassa työssäni tärkeimpiin kumppaneihin – itse asiassa heitä tulee konsultoitua muista ammattiryhmistä luultavasti eniten. Tänäänkin olen taitanut pitää Merjan kanssa jo kolme puhelinpalaveria, Voitto Kotti sanoo.
Eevi Apponen ja Merja Mustaniemi vahvistavat, että TAYS:ssa sosiaalityöllä on vahva ja vakiintunut asema. Keväällä tuli täyteen 50 vuotta siitä, kun ensimmäinen sosiaalityöntekijä aloitti sairaalan palveluksessa.
– Perusterveydenhuollossa tilanne on hyvin toisenlainen: riippuu täysin kunnasta, onko vaikkapa terveyskeskuksessa lainkaan omaa sosiaalityöntekijää. Myös työterveyshuollossa linkki sosiaalityöhön on monesti kovin löyhä, keskustelijat toteavat.
Heidän mukaansa olisi välttämätöntä, että osa sosiaalityöntekijöistä työskentelisi yksinomaan terveydenhuollossa.
– Jos henkilö tekee pääasiassa vaikkapa toimeentulotukipäätöksiä, hän ei mitenkään voi hallita eri sairauksien problematiikkaa, Apponen ja Mustaniemi sanovat.
Tuen tarve kasvaa
Voitto Kotti kertoo nähneensä uransa aikana, että sosiaalityöntekijöiden tarve lääkäreiden kumppaneina on kasvanut selvästi. Tämä johtuu ennen kaikkea potilaiden yhä monimutkaisemmista ongelmista.
– Esimerkiksi kuulovammaisia lapsia hoitaessa niin sanottuja perusperheitä tulee vastaan enää vähän. Vaikkapa työttömyys, eroriidat tai mielenterveysongelmat vaikuttavat vanhempien mahdollisuuksiin huolehtia lapsen kuntoutuksesta. Toisaalta aikuispotilaiden tuen tarve on lisääntynyt työelämän vaatimusten koventuessa, Kotti toteaa.
TAYS:ssa sosiaalityöntekijä kuuluu tiettyjen sairauksien hoidossa automaattisesti moniammatilliseen tiimiin. Toisinaan taas lääkäri tai hoitaja ehdottaa potilaalle sosiaalityöntekijän tapaamista. Pyyntö voi tulla myös potilaalta itseltään tai läheisiltä.
– Kerron potilaalle tai hänen perheelleen, että sosiaalityöntekijä voi auttaa esimerkiksi Kelan ja vakuutusyhtiöiden kanssa asioimisessa. Yleensä vastaanotto on hyvä, Kotti sanoo.
Merja Mustaniemen mukaan joskus harvoin asiakas pelästyy, että sosiaalityöntekijän apu leimaa hänet ongelmaiseksi. Tällaiset ennakkoluulot kuitenkin karisevat yleensä nopeasti.
– Yksi tärkeä tehtävämme on nimenomaan helpottaa potilaiden huolta toimeentulosta ja vapauttaa näin energiaa itsestä huolehtimiseen. Voimme olla eräänlaisia tulkkeja sosiaaliturvan monimutkaisessa viidakossa, Eevi Apponen määrittelee.
Sujuva tiedonkulku lääkärin ja sosiaalityöntekijän välillä helpottaa molempien työtä. Apponen, Mustaniemi ja Kotti korostavat, että informaation on vaihduttava kumpaankin suuntaan.
Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, ettei pelkkä papereiden siirtely tai tietojärjestelmien tuijottelu riitä tarvittavien tietojen välittämiseen. Puhelinkeskustelut ja säännölliset tapaamiset ovat aidossa kumppanuudessa tarpeen.
– Meiltä lääkäreiltä perhetilanteen tai toimeentulon kartoittaminen jää helposti lääketieteellisen puolen varjoon. Sosiaalityöntekijä voi auttaa avaamaan potilaan elämän kokonaisuutta, Kotti summaa.
Apponen ja Mustaniemi puolestaan kertovat kaipaavansa lääkäreiltä konkreettista tietoa erityisesti siitä, miten vamma tai sairaus rajoittaa juuri kulloisenkin potilaan arkea ja toiminnallisuutta.
– Pelkkä diagnoosi ei kerro kauheasti. Sama sairaus voi vaikuttaa kahden ihmisen elämään täysin erilaisin tavoin. Kovasti me myös yritämme saada lääkäreiltä irti ennusteita, vaikka tiedämme niiden antamisen usein vaikeaksi, sosiaalityöntekijät kertovat.
Millaisia lääkärin ja sosiaalityöntekijän yhteistyön hedelmät voivat sitten parhaimmillaan olla?
– Parhaassa tapauksessa lääkärin tekemä suunnitelma hoidosta ja kuntoutuksesta toteutuu – siitä tulee sosiaalityöntekijän avulla osa ihmisen arkea. Lääkärin ohjeilla ei ole paljonkaan merkitystä, ellei ihmisellä ole voimia tai taloudellista mahdollisuutta noudattaa niitä, Voitto Kotti vastaa.
Sekä lääkäri että sosiaalityöntekijät toivoisivat saavansa nykyistä systemaattisemmin palautetta siitä, miten tiimin kohtaamien potilaiden arki on myöhemmin sujunut. Satunnainen kiitos lämmittää mieltä, mutta ei tarjoa kattavaa kokonaiskuvaa.
Toiveita puolin ja toisin
Sosiaalityöntekijä toivoo lääkäriltä
➤ Silmää hahmottaa, ketkä
potilaat voisivat hyötyä sosiaalityöntekijän avusta.
➤ Konkreettista tietoa sairauden
tai vamman vaikutuksista potilaan arkeen ja toiminnallisuuteen.
➤ Ennustetta potilaan kunnon kehittymisestä, jos sellainen
vain on mahdollista antaa.
Lääkäri toivoo sosiaalityöntekijältä
➤ Sairauden hoidon kannalta olennaisia tietoja potilaan elämäntilanteesta.
➤ Tukea suunnitellun hoidon ja kuntoutuksen toteuttamiseen.
Mari Vehmanen
toimittaja
Kuva: Laura Vesa
Julkaistu Lääkärilehdessä 34/13.
