Helsingin yliopistossa 8. marraskuuta tarkastettava TtM Hanna Alastalon väitöstutkimus osoittaa, että Ruotsiin sota-aikana evakuoidut sotalapset sairastavat muita ikätovereitaan enemmän sydänsairauksia ja tyypin 2 diabetesta. Sotalapsilla oli myös todennäköisemmin kohonnut verenpaine.
Hanna Alastalon tutkimuksessa olivat mukana Helsingissä vuosina 1934–1944 syntyneet (Helsingin syntymäkohorttitutkimukseen kuuluneet) 13 345 henkilöä, jotka olivat lapsena käyneet neuvolassa.
Tutkimuksen epidemiologisessa osuudessa oli tästä joukosta mukana 12915 henkilöä, jotka olivat vuonna 1971 elossa ja asuivat Suomessa. Heistä 1726 (13,4 %) henkilöä oli sotalapsia, jotka olivat kokeneet väliaikaisen eron vanhemmistaan sodan aikana. Tutkimushenkilöistä 2 003 osallistui kliiniseen tutkimukseen, johon kuuluivat muun muassa verenpaineen ja kehon koostumuksen mittaus, sokerirasitustesti ja verensokerin ja rasva-arvojen määrittäminen. Myös osallistujien käyttämää lääkitystä, elämäntapoja ja toimintakykyä selvitettiin.
Kliiniseen tutkimukseen osallistuneista sotalapsuuden kokeneita oli yli 14 prosenttia; vertailuryhmänä toimivat ne, jotka eivät olleet kokeneet sodan aikana väliaikaista eroa vanhemmista. Lapset oli lähetetty sotalapseksi keskimäärin neljän, viiden vuoden ikäisinä, ja sotalapsena vietetty aika oli keskimäärin kaksi vuotta.
Miesten toimintakykyyn myös vaikutuksia
Epidemiologiseen osatutkimukseen osallistuneista 1 726 sotalapsesta 7,2 prosenttia sai lääkitystä sepelvaltimotautiin, kun vertailuryhmässä lääkitystä sai 4,5 prosenttia. Sotalapset eivät kuitenkaan tarvinneet vertailuryhmää enempää sairaalahoitoa sydäntapahtumien ja aivohalvausten takia. Sotalapsilla ei myöskään löytynyt merkitsevää yhteyttä sodanaikaisen vanhemmista erottamisen ja sydän- ja verisuonitauteihin kuolleisuuden tai kokonaiskuolleisuuden välillä.
Sotalapsuuden kokeneilla miehillä oli vertailuryhmää useammin lisääntynyt riski alhaiseen fyysiseen toimintakykyyn; suurin riski oli niillä miehillä, jotka olivat olleet sotalapsina kouluiässä tai joilla sotalapsena oloaika oli kestänyt yli kaksi vuotta. Yli kaksi vuotta kestänyt sotalapsena olo oli yhteydessä myös alhaisempaan psykososiaaliseen toimintakykyyn.
Sotalapsuuden kokeneilla naisilla ei sen sijaan havaittu vertailuryhmään nähden eroja fyysisessä ja psykososiaalisessa toimintakyvyssä.
Näyttää siltä, että varhaisessa iässä koetulla stressillä, kuten sodanaikaisella erolla vanhemmista, voi olla elinikäisiä vaikutuksia sydän- ja verisuoniterveyteen sekä yleiseen hyvinvointiin. Sotalapsuus sekä sen ajoitus ja kesto ovat stressitekijöitä, joilla voi olla pitkäaikaisia vaikutuksia ja jotka voivat lisätä joidenkin kroonisten ei-tarttuvien sairauksien riskiä myöhemmällä iällä, Hanna Alastalo toteaa.
Ulla Järvi
toimittaja
Kuva: Pixmac
Julkaistu Lääkärilehden verkkosivuilla.
