Unilääke voi pahentaa unettomuutta

Unilääke voi pahentaa unettomuutta Kuva 1 / 1

Jopa puolet yli 65-vuotiaista kärsii unettomuudesta jossain vanhuutensa vaiheessa. Unettomuus voi ilmetä eri tavoin. Se voi olla nukahtamisen vaikeutta, unessa pysymisen vaikeutta, liian aikaisin heräämistä tai heikkolaatuista unta. Kun unettomuus alkaa aiheuttaa päiväaikaista väsymystä ja huonontaa toimintakykyä, pitäisi unettomuutta alkaa tutkia ja hoitaa.

Ensin pitäisi selvittää, miksi henkilö kärsii unettomuudesta. Vanhuksilla tavallisin aiheuttaja ovat arkihuolet ja elämänmuutokseen liittyvä stressi. Myös monet sairaudet ja lääkkeet voivat aiheuttaa unettomuutta.

Unettomuuden syiden selvittämisen sijaan turvaudutaan kuitenkin usein unilääkkeisiin. Kelan tilastojen mukaan noin joka neljäs vanhus käyttää unilääkkeitä tai rauhoittavia lääkkeitä. Tämä siitäkin huolimatta, että unilääkkeiden on todettu pitkään käytettyinä vain pahentavan unettomuutta.

Miksi unilääkkeitä määrätään niin paljon ja pitkiksi ajoiksi?

Unettomuuteen suhtauduttava vakavasti

Geriatrian professori Jaakko Valvanteen mielestä potilaat eivät miellä unettomuutta tai unilääkkeiden käyttöään kovinkaan merkittäväksi asiaksi. Unilääkkeitä käytetään huoletta ja reseptejä saatetaan uusia lääkäriä tapaamatta. Kaikki potilaat eivät hänen mukaansa edes halua selvittää syitä unettomuuden takana. Unilääkkeiden ottaminen nähdään helpompana vaihtoehtona. Hänen mielestään unilääkkeiden määräämisen ajattelutapaa tulisikin muuttaa.

– Unilääkkeet pitäisi unohtaa unettomuuden ensisijaisena hoitona, koska unilääke ei paranna vaivaa vaan lievittää oiretta. Unettomuuden syitä pitää tutkia perusteellisesti, hän sanoo.

Myös lääketieteen tohtori, neurologian erikoislääkäri Juha Puustinen on törmännyt ilmiöön. Hän huomauttaa, että vanhusten unettomuuden syiden selvittäminen vaatii kärsivällisyyttä niin lääkäriltä kuin potilaaltakin. Yli 65-vuotiaiden unettomuus kroonistuu helposti.

– Pitkäaikainen unettomuus voi aiheuttaa psykiatrisia oireita ja vaikeuttaa fyysisiä sairauksia. Se saattaa pahimmillaan johtaa toimintakyvyn heikkenemiseen ja laitoshoitoon, hän sanoo.

Väärä käsitys omasta unesta

Valvanteen ja Puustisen mukaan ihmisillä on usein väärä käsitys nukkumisesta. Ikääntyessä unirytmi siirtyy varhaisemmaksi, eli uni tulee aikaisemmin ja herääminen aikaistuu. Uni muuttuu myös pinnallisemmaksi, yöheräämisiä tulee enemmän ja yöunen kesto lyhenee. Tällaiset muutokset ovat normaaleja, ikään kuuluvia asioita – ei unettomuutta.

Muutoksiin on biologinen syy: käpylisäkkeen etuosassa sijaitseva nucleus suprachiasmaticus erittää melatoniinihormonia, joka säätelee ihmisen vuorokausirytmiä. Ikääntymisen myötä melatoniinin eritys kuitenkin vähenee, mikä johtaa lisääntyneeseen unenaikaiseen heräilyyn.

Valvanne muistuttaa, että sängyssä ei ole pakko maata itsepintaisesti hereillä. Jos uni ei tule, voi nousta ylös ja tehdä hetken jotain muuta. Jos henkilö on nukkunut pitkät päiväunet, nukahtaminen on vaikeampaa. Valvanne tietää, miten turhauttavaa yöllä herääminen on. Hän kertoo ikääntymisen vaikuttaneen myös omaan uneensa.

– Nykyään herään usein viideltä aamulla. Toki se harmittaa ja unilääke houkuttaa. En sitä kuitenkaan ota, koska tiedän, että pitkällä tähtäimellä tilanne vain pahenisi. Yleensä nousen hetkeksi ylös ja syön jotain pientä, kuten puolikkaan banaanin. Sitten yritän nukkua uudestaan. Jos en saa unta, aloitan päivän, hän kertoo.

Unilääkkeillä salakavalat vaikutukset

Puustisen mukaan unettomuutta on hoidettu perinteisesti jo vuosikymmeniä määräämällä unettomuuteen unilääkettä, nukahtamislääkettä tai rauhoittavaa lääkettä

– Nämä kaikki lääkkeet ovat vaikutuksiltaan samanlaisia, ja ne kuuluvat bentsodiatsepiineihin tai uudempiin bentsodiatsepiinien kaltaisiin lääkkeisiin. Tutkimukset ovat osoittaneet, että molempien lääkeryhmien hyödyt ja haitat ovat samanlaisia, vaikka aluksi 1990-luvulla arveltiin uudempien lääkkeiden olevan turvallisempia, hän kertoo.

Puustinen uskoo, että potilaat eivät tiedosta pitkäaikaiskäyttöön liittyvää salakavalaa riippuvuuden muodostumista. Riippuvuuden lisäksi pitkäaikaiskäyttöön liittyy myös toleranssin kehittymistä. Tämä voi johtaa siihen, että potilas tarvitsee nukahtaakseen aina vain suuremman annoksen tai uusia lääkkeitä.

– Lisäksi unilääkkeiden käytön on osoitettu aivosähkökäyrätutkimuksin keventävän unenlaatua eli potilas voi nukkua unilääkkeiden kanssa kevyttä koiran unta. Kun tällainen potilas alkaa vähentää liian nopeasti unilääkkeitään tai lopettaa unilääkkeet äkisti, vieroitusoireet vievät yöunen ja tekevät olon tukalaksi. Silloin potilas herkästi ajattelee, että tarvitsee nukkuakseen unilääkettä ja pyytää uutta reseptiä lääkäriltään, Puustinen sanoo.

Syy unettomuuden taustalla

Puustisen mukaan myös lääkäreillä on vaikeuksia tunnistaa hoidettavia unettomuuden taustasyitä. Unilääkkeillä saatetaan hoitaa unettomuutta, joka johtuukin uniapneasta tai masentuneisuudesta.

– Monet potilaat kärsivät huonosta unihygieniasta eli nukkumistottumukset, sänky ja nukkumisympäristö ovat sopimattomia. Myös muun muassa lääkkeet ja varsinkin alkoholi sekoittavat unen laatua, hän sanoo.

Useat yleiset sairaudet voivat aiheuttaa unettomuutta. Näitä ovat muun muassa: masennustila, ahdistuneisuus, sydän- ja verisuonisairaudet, kulumakivut, levottomien jalkojen oireyhtymä, uniapnea, keuhkoahtaumatauti, kilpirauhasen toimintahäiriöt, refluksitauti ja monet neurologiset sairaudet kuten muistisairaudet. 

– Näistä johtuvat unihäiriöt pitää hoitaa perussyyn mukaisesti, ei unilääkkeillä, Puustinen sanoo.

Unettomuuden lääkkeetön hoito

Puustinen ja Valvanne suosittelevat vanhusten hoitoon ensisijaisesti lääkkeettömiä hoitoja. Näitä ovat elämäntapamuutokset, ärsykehallinta- ja unihuoltomenetelmät, rentoutustekniikat ja erilaiset kognitiiviset psykoterapian sovellukset.

Myös työterveyslääkäri Margit Forssell on tavannut uransa aikana monia unettomuudesta kärsiviä ihmisiä. Hänen mukaansa usein vain tieto siitä, että unen kuuluu muuttua ikääntymisen myötä, helpottaa potilasta.

Hän huomauttaa, että elämäntapojen selvittäminen voi havahduttaa potilaan korjaamaan unta häiritseviä tottumuksia. Näitä voivat olla esimerkiksi liiallinen kahvin ja kolajuomien nauttiminen, raskaiden aterioiden syöminen ja television katsominen myöhään yöhön.

– Joillekin tulee yllätyksenä, että myös teen juominen voi vaikeuttaa nukahtamista. Teessä piristävänä aineena on teobromiini, hän sanoo.

Forssel muistuttaa, että myös päivätoiminnan ja fyysisen aktiivisuuden lisääminen vähentää asioiden mielessä pyörittämistä ja helpottaa nukahtamista. Ulkoilu valoisaan aikaan lisää melatoniinin muodostumista aivoissa ja tämä helpottaa unen saantia.

Nautintoaineiden käyttötapoja on myös syytä pohtia. Kahdeksan annosta alkoholia viikossa lisää unihäiriöiden riskiä. Lisäksi vähäinenkin unilääkkeiden ja alkoholin yhteiskäyttö voi sekoittaa unta.

– Kun potilas kertoo kärsivänsä unettomuudesta, pyydän häntä yleensä varaamaan uuden, pitemmän ajan, jonka aikana selvitämme perusteellisesti mahdollisia unettomuuden aiheuttajia. Niitä ei voi selvittää 15 minuutissa, Forssell sanoo.

Unilääkkeiden haittavaikutukset

Puustinen on tutkinut unilääkkeiden vaikutuksia. Hän kertoo, että kansainvälisissä pitkäkestoisissa väestötutkimuksissa pitkäaikainen unilääkkeiden käyttö iäkkäillä on yhteydessä muistin ja älyllisten toimintojen nopeampaan heikentymiseen, liikuntakyvyn ja päivittäistoimintojen suorittamisen heikentymiseen, kaatumistapaturmiin, luunmurtumiin, liikenneonnettomuuksiin, kemialliseen rajoittamiseen, keuhkokuumeen vaaraan ja lisääntyneeseen kuolleisuuteen. Tutkimus osoitti tämän myös kotimaisessa aineistossa.

– Väitöstutkimukseni osoitti huolestuttavan löydöksen: pitkäaikaiskäyttäjien tarkkaavaisuus- ja huomiokyky eivät korjautuneet unilääkevieroituksen jälkeen puolen vuoden seurannan aikana normaalitasolle. Kolmen vuoden seurantatutkimukseni on paraikaa analysoitavana, joten vielä en tiedä, korjaantuuko tilanne kolmen vuoden kuluttua lopetuksesta, hän kertoo.

Puustisen tutkimuksen mukaan lihasvoimat ja tasapaino korjautuivat nopeasti jo vieroituksen aikana. Lopettamalla unilääkkeiden käyttö voidaan siis ehkäistä kaatumistapaturmia ja murtumia.

Myös professori Valvanne tuntee haitat ja korostaakin, että unilääkkeillä pitäisi hoitaa hetkellisesti vain akuuttia ja elämää häiritsevää unettomuutta.

Kansainvälisissä hoitosuosituksissa todetaan, että iäkkään unilääkkeen käytön ei pitäisi ylittää 1-3 kk:n aikaa. Suomalainen Käypä hoito -suositus ei suosittele yli 3 kuukauden unilääkkeen käyttöä.

Pitkäaikaisen käytön syynä riippuvuus

Puustinen uskoo, että unilääkkeiden määräämisen taustalla ovat potilaiden ja lääkäreiden vanhat ja virheelliset uskomukset lääkkeiden tehosta. Myös haittoja vähätellään. 

– Pitkäaikainen käyttö jatkuu usein lääkeriippuvuuden vuoksi. Usein iäkäs saa ensimmäiset unilääkkeet sairaalassa akuuttisairauden ja levottoman ympäristön vuoksi. Lääkkeet jäävät turhaan kotikäyttöön, hän kertoo.

Puustinen huomauttaa, että pitkäaikaista unilääkkeen käyttöä ei saa itse lopettaa. Asiasta pitää aina neuvotella ensin oman lääkärin kanssa.

Lääkärin tehtävänä on punnita yhdessä potilaan kanssa pitkäaikaisen unilääkekäytön haittoja ja hyötyjä. Jos lääkärin kanssa päädytään vieroitushoitoon, se pitää tehdä vähitellen muutaman kuukauden aikana.

– Omassa vieroitustutkimuksessamme kaikille potilaille tuli aluksi vieroitusoireita, jotka menivät ohi muutamissa viikoissa. Vieroitustutkimuksessamme vajaat 40 prosenttia lopetti puolen vuoden aikana kokonaan unilääkkeensä, puolet otti enää silloin tällöin ja vain reilu kymmenes joutui jatkamaan joka yö otettavia unilääkkeitään.

Puustisen tutkimus osoitti, että pitkäaikaisestakin käytöstä on mahdollista päästä eroon, jos vieroitusohjelma on suunniteltu yhdessä lääkärin kanssa ja hoitaja pystyy tukemaan ja auttamaan vieroitusjakson aikana.

– Vielä julkaisematon tieto on, että unilääkkeet lopettaneiden unen laatu ja elämänlaatu parani. 

Hän kertoo ehdottaneensa terveyskeskuksiin perustettavaksi unihoitajien toimia. Unihoitajat voisivat hänen mielestään auttaa ja tukea nukkumiseen ja unilääkkeiden vieroitukseen liittyvissä kysymyksissä.

Lue myös:
Vaihdevuosi-ikäisen naisen uniongelmat hoidettavissa
Unettomuuden diagnostiikka
Liikunta unettomuuden hoidossa

Lähteenä käytetty Lääkärilehden (46/14) artikkelia: Miten hoidan vanhusten unettomuutta?

Kirjoittanut:
Johanna Nykopp
toimittaja

Kuva:
Panthermedia

Oletko jo lukenut nämä?

Terveyskirjasto.fi